Käsityöläisen tarina on tarina Amerikan rikkoutuneesta rakkaussuhteesta vaahtojen kanssa. Kuten olemme keskustelleet [linkki oluen historiaan], panimotoiminta on ikivanha taide, ja se tuli itse asiassa tähän maahan ennen itsenäisyyttä ja kirjaa ensimmäisestä tunnetusta panimosta New Amsterdamissa (aka NYC) vuonna 1612. (Tietenkin intiaanit eivät olleet vain täällä ensin, he kävivät ensin, tässä tapauksessa varhainen maissista valmistettu alkoholijuoma.)
Kun maatalous ja myöhemmin teollistuminen valtasivat nuoren kansakunnan, niin myös rakkaus olutta ja panimoa kohtaan. 1800 -luvulla amerikkalaisten panimoiden määrä kasvoi valtavasti, puhumattakaan maahanmuuttajien tulosta ja muista olutmalleista (mukaan lukien saksalainen tuonti, lager), joka otti erityisen vahvan jalansijan). Ja vaikka oli jonkin verran näyttöä konsolidoitumisesta – pienet panimot sulautuivat suurempiin – panimo oli 1800 -luvulla vielä monipuolinen teollisuus.
Kumoamiskielto! Mutta vuoteen 1920 mennessä pieni asia nimeltä Kohtuullisuusliike oli muuttunut suureksi, suureksi liittovaltion valtuuttamaksi hirviöksi, joka tunnetaan kiellona. Ja vaikka alkoholi ei täysin kadonnut tuona aikana, pienet amerikkalaiset panimot saivat suuren osuman. He eivät myöskään toipuneet kokonaan, kun kielto kumottiin vuonna 1933: teollistuminen panimoiden vakiinnuttamista nopeutti entisestään, kun taas kevyempi lager tuli hallitsevaksi. Panimomäärät kutistuvat, kevyt lager -vetovoima kasvaa – huonoja uutisia amerikkalaisen oluen lajikkeesta.
Mutta sitten tapahtui hauska juttu. Kun vuonna 1978 oli jäljellä enää 45 itsenäistä panimoa (yhteensä 89 panimoa), pieni mutta yrittäjähenkinen ryhmä panimoita aloitti oluen valmistamisen itse elvyttäen tyylejä, joita ei enää ollut laajalti saatavilla. Katso, siihen mennessä matkustusten lisääntymisen ja parin maailmansodan vuoksi amerikkalaiset olivat tutustuneet Euroopan edelleen vankkaan oluen juomiskulttuuriin. Mutta kun he tulivat kotiin, oluen juomavaihtoehdot olivat erittäin rajalliset. Kotipannu – kongressin laillistama vuonna 1978 – oli vastaus.
KOTISTA käsityöpanimoon, tai SIERRA JA SAM
Tietenkin, kun otetaan huomioon hyvin tehdyn oluen paljastava herkkyys, siirtyminen kotoa ammattimaiseen “käsityö” -panimoon ei kestänyt kauan. Ja vaikka Fritz Maytagin kaltaiset ihmiset ottivat Anchor Brewingin haltuunsa vuonna 1965 ja peloton kotipanija Jack McAuliffe avasi vuonna 1976 niin kutsutun ”ensimmäisen mikropanimon”, kaksi käsityöalan yleisimmin liittyvää miestä ovat Jim Koch ja Ken Grossman, eli Sam ja Sierra.
PIENI, RIIPPUMATON, PERINTEINEN (OH MY!)
Tiedämme, mitä ajattelet. Voiko 4,1 miljoonan tynnyrin tuotanto todella olla ”käsityötä”? Kyllä, vaikka vastaus on hieman monimutkaisempi. Ja tämä johtuu siitä, että käsityöläisen määrittäminen on vaikeaa. Jopa käsityöläisten asianajajaryhmä, Panimoliitto, ei määrittele sitä, vaan “jättää [sen] oluen harrastajalle” – eli voit pudottaa Coors Lightin tölkin alas, murskata sen otsaasi vasten ja julistaa sen eniten herkullinen, vivahteikas “käsityölä”, jonka olet koskaan maistanut.
Toisaalta “Craft Brewer” on termi, joka voi ansaita panimolle tiettyjä oikeuksia, markkinointikortteja ja jopa verohelpotuksia, joten käsityöpanimon määrittäminen on melko välttämätöntä. Ja sitä panimoliitto tekee kolmella sanalla: pieni, itsenäinen ja perinteinen.
Tietenkin, mitä nämä sanat tarkoittavat, on todella muuttunut ajan myötä, ja hyvästä syystä: käsiteollisuus kasvaa. Mutta katsotaanpa:
Pienellä tarkoitettiin esimerkiksi tuotantoa, joka rajoittui 2 miljoonaan tynnyriin vuodessa. Vuoteen 2014 mennessä se oli 6 miljoonaa. Ja päivityksessään BA lisäsi vaihtoehtoisen prosenttiosuuden – pohjimmiltaan “käsityöpanimo” voisi tuottaa vain 3% markkinoista, mikä tarkoittaa, että jos markkinoiden tuotanto kasvaa, käsityöpanimo voi kasvaa yhdessä sen kanssa.
Riippumaton tarkoittaa pohjimmiltaan samaa asiaa – vain 25% panimosta voi omistaa kuka tahansa, jota ei ole määritelty käsityöläispanimiksi.
Mutta perinteinen muuttui ehdottomasti vuonna 2014, ja BA määrittelee nyt, että sillä on “suurin osa koko alkoholijuomasta alkoholijuomissa oluissa, joiden maku johtuu perinteisistä tai innovatiivisista panimoaineista niiden käymisessä”.