Nyt myös Instagramissa!

Blogillani on nyt myös Instagram-tili; @parisanaaoluesta. Sen lisäksi että blogipostauksistani tulee sinne hyvin tiivistetty versio, päivitän myös muita kuvia ja ajankohtaisia asioita joista ei jaksa kokonaista blogipostausta tehdä. Monta kertaa blogipostaus on jäänyt vain luonnoksen asteelle koska uuden postauksen tekeminen on kuitenkin aina oma työläs juttunsa.

Olkoon tämä myös lähtölaukaus uudistukselle, Pari sanaa oluesta ver. 2.0. Viimeiset pari vuotta tätä blogia on päivitetty harvakseltaan, ja nyt tarkoitus on aktivoitua uudelleen. Uusiin oluihin on toki tullut tutustuttua myös tässä välillä, mutta jatkossa niistä tulee myös kirjoiteltua enemmän, ja tarkoitus on myös parantaa kuvien laatua joka on vaihdellut paljon blogin alusta asti. Yksi vaihtoehto oli aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä ja aloittaa koko blogihomma alusta, mutta toisaalta tiettyihin asioihin on tullut totuttua ja periaatteessa blogin nimi, ulkoasu, logo, ja kaikki muukin tässä ympärillä tuntuu edelleen toimivalta, ja sisältöhän se kuitenkin tärkeintä. Olkoot vanhat postaukset myös tuolla ”arkistona” jos joku haluaa lukea esim. jo valikoimista poistuneista oluista jotain.

Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää. Cheers!

– Pasi

Reinheitsgebotin tuho

Taloussanomissa oli pari päivää sitten juttu kuinka Reinheitsgebot eli puhtauslaki vaikeuttaa uusien saksalaisten pienpanimoiden toimintaa.  Pienpanimot-sivu Facebookissa jakoi kyseisen artikkelin, ja useat kommentoivat että puhtauslakia ei pitäisi kumota. Taloussanomien kommenteissa joku halusi määrätä puhtauslain koskemaan Suomeakin.

Reinheitsgebot

 Kuva beer.wikia.com

Reinheitsgebot on jo itseasiassa kumottu laki, sen on korvannut vapaasti suomennettuna Saksan olutlaki. Puhtauslaki lyhykäisyydessään määritteli että oluessa ei saa käyttää muuta kuin vettä, ohraa ja humalaa. Myöhemmin listaan lisättiin hiiva ja uusi olutlaki antoi myös enemmän vapauksia panimoille, mutta ihan millä tahansa olutta ei saa Saksassa edelleenkään maustaa. Uudet pienpanimot pitävät näitä rajoituksia kuitenkin turhina, ja ne rajaavat minkälaisia oluita Saksassa saa sanoa olueksi, tai pahimmassa tapauksessa edes myydä. Hauskana kuriositeettina mainittakoon että radler, eli juoma mikä on puoliksi olutta ja puoliksi limonadia, on Saksassa erityisen suosittu.

”EU:n säädösten mukaan pienpanimot pääsisivät myymään oluttaan omille markkinoilleen vain valmistuttamalla ne ulkomailla ja tuomalla sitten ne maahan. Tai ne voisivat kyllä panna mieleistä oluttaan täällä, mutta saisivat myydä sen vain ulkomaille!” Kuulostaako tutulta? Onko tämä tapaus Saksasta vai Suomesta? Suomalaisomisteinen Sori Brewing perusti panimonsa Viroon, ja Pyynikin Käsityöläispanimo kuljetti oluitaan virolaiseen varastoon josta se sai myytyä ne postimyynnillä asiakkailleen Suomeen.

”Oluen puhtaus” ja ”kansalaisten terveyden suojeleminen” ovat vain valtioiden luomaa protektionismia, joilla pelataan isojen ja vanhojen panimoiden pussiin ja estetään uusien kilpailijoiden pääsyä markkinoille. EU on pystynyt tätä hieman lieventämään, mutta erityisesti alkoholijuomien osalta eletään vielä vahvasti menneessä maailmassa. Nyt on vuosi 2016 ja alkaa olemaan aika irrottautua näistä höpöhöpö-määräyksistä.

 

Pisteet 0/40

Tyylitähdet Star-16

Saatavuus: Laajasti Saksasta, jonkin verran myös Suomesta

Tuoksuu voimakkaasti byrokratialta

August von Trappe ja Top Fuelin Brune Saison

Kävin kutsuttuna tutustumassa August von Trappessa uuteen Top Fuel Beer Companyn olueen, nimeltään von Trappe Saison Brune. Olut on saatavilla vain von Trappe -ravintoloista, joista toinen sijaitsee Tampereella ja toinen Helsingissä.

Tyyliltään olut on siis nimensä mukaisesti tummempi saison. Saison on perinteinen, raikas ja hedelmäinen oluttyyli jonka juuret ovat Ranskassa ja Belgiassa, ja tästä tyylistä on arveltu tulevan seuraava hitti IPAn jälkeen. Suhtauduin olueen pienellä varauksella, kyseessä on kuitenkin uusi panimo ja Suomessa vielä kohtuullisen harvinainen oluttyyli, mutta tällä kertaa ei tarvinnut pettyä.

von trappe saison brune

Raikkautta ja hedelmäisyyttä löytyi, ja makeuden ja katkeruuden tasapainoisuuskin oli kunnossa. Olut oli selvästi suunniteltu alusta alkaen ruoan kanssa nautittavaksi. Hans Välimäki kehui mm. oluen estereitä, hedelmäisiä aromeja jotka käyvät yhteen ravintolan belgialaistyyppisen ruokalistan kanssa. Myös suuta raikastavat ja neutraloivat tekijät, eli riittävät hiilihapot ja alkoholi (5,5 %) ovat tärkeitä tekijöitä oluessa jota nautitaan ruoan kanssa. Maut eivät myöskään ole niin voimakkaita että ne peittäisivät ruoan makua alleen. Jotta ei pelkäksi kehumiseksi mene, niin mitä jää kaipaamaan on hieman täyteläisempi maku ja voimakkaampi humalointi, ja hiilihappojakin voisi olla runsaammin.

von Trappe Saison Brunen takia ei välttämättä kannata erillistä reissua tehdä ravintolaan, mutta jos päädyt von Trappeen syömään niin tämä olut toimii moitteettomasti ruoan kanssa.

 

Pisteet 35 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: von Trappe -ravintolat

Parhaimmillaan hyvän ruoan ja seuran kanssa.

 

Lidlin olutvalikoima

Kaipaako kukaan muu Finkbräu Pilsiä? Legendaarinen yskänlääkepullolta näyttävä, hieman tavanomaista suomilageria rohkeammin humaloitu pils oli aikoinaan erittäin edullinen ja laadultaan yllättävänkin hyvä olut. Muut Lidlin saksalaiset oluet eivät päässeet samalla tasolle. Ehkä aika vain kultaa muistot, mutta joka tapauksella olisi mukava nähdä Finkbräu uudelleen Lidlin valikoimissa.

Yleensä Lidlin olutvalikoima on melko suppea, sieltä löytyy ne tavanomaiset Grafenwalderit ja Nobelanerit, ja sitten muutama kansainvälinen klassikko kuten Spitfire, Guinness, Heineken ja Kozel. Kesällä tuli kuitenkin myyntiin Veikko-oluet, (tumma lager, vaalea lager, ale ja nykyään myös talviolut), ja nyt valikoima lisääntyi Olvi IPAlla, Paulanerin ”laimennetulla” vehnäoluella ja BrewDogin Punk Pale Alella. Alkossa ja ravintoloissa myynnissä olevan Paulanerin 5 % vehnän olen arvioinut aiemmin, Lidlin valikoimassa oleva on alkoholipitoisuudeltaan 0,4 prosenttiyksikköä miedompi joten se on saatu myös ruokakauppojen valikoimiin. Punk Pale Ale on maistamatta mutta sitä on luonnehdittu Punk IPAn pikkuveljeksi.

Lidlin uutuudet

Eipä näilläkään olutvalikoimilla vielä hurrata, mutta on kuitenkin hienoa että Lidl tuo vähän uutta verta väsähteneeseen valikoimaansa. Hinnat näyttävät noudattavan ”yleistä hintatasoa”, mutta ovat kuitenkin edullisimmasta päästä. Luulisi että Paulanerin lisäksi Lidl saisi tuotua maahan muitakin laadukkaita saksalaisia oluita ja vieläpä erittäin kilpailukykyiseen hintaan, mutta taitaa omat merkit olla kuitenkin se olutvalikoiman tärkein osa. Ja varmaankin myös 4,7 % ”Berliinin muurilla” on osuutensa asiaan.

Pilsner Urquell tulossa suodattamattomana

Klassikko-olut Urquellia on tulossa suomalaisiin ravintoloihin suodattamattomana versiona rajoitettu erä. Toimitukset alkavat ensi viikon tiistaina 20.10.2015. Normaalisti tätä viralliselta nimeltään Pilsner Urquell Nefiltrovaný:a ei saa kuin panimon omasta ravintolasta Plzenistä, mutta välillä sitä eksyy myös vientiin pieniä määriä. Jos pidät tavallisesta Urquellista, pidät aika varmasti myös tästä. Maku on alkuperäiseen verrattuna hieman pehmeämpi ja täyteläisempi.

Pullotettuna tätä ei tietääkseni ole koskaan saatavilla, eli löytyy ainoastaan hanamyynnistä. Tampereella tämä tulee myyntiin Gastropub Tuulensuuhun, Konttoriin, Gloriaan, ja tietenkin Gastropub Prahaan. Koko lista ravintoloista kopioitunua Pilsner Urquellin Facebook-sivulta:

HELSINKI
Olutravintola Jano
Sivukirjasto
Stone’s
Pullman Bar
Juttutupa
Cella
Janoinen Lohi
Vastarannan Kiiski
Hilpeä Hauki
Punavuoren Ahven
Kaunis Kampela
Black Door
Olutravintola Pikkulintu
Maltainen Riekko
Weeruska
William K, Tennispalatsi
Vltava

ESPOO
Gallowsbird

KAUNIAINEN
Moms

VANTAA
Bar & Cafe Luna
Maltainen Metso

KERAVA
Pub O`Robins

LAHTI
Ravintola Metro
Brygga Citybar

LOHJA
Opus K

TAMPERE
Gastropub Tuulensuu
Gloria
Gastropub Praha
Konttori

TURKU
City Hospoda
Semafori
Cup & Pint
Old Bank
Cosmic Comic Cafe
Hugo
Apteekki
Sointu

OULU
Leskinen
Graali
St. MIchaels
Public house pivo

JOENSUU
60´s Palaveri

JYVÄSKYLÄ
Vihreä Haltijatar

KOTKA
Pub Albert

LAPPEENRANTA
Birra

MIKKELI
Wilhelm

PORI
Beerhunters

RAISIO
Mallaskulma

ROVANIEMI
Iloinen Ilves

SEINÄJOKI
Hospoda

Alkoholin kulutus vähenee, hyvä niin

THL:n tilastojen mukaan alkoholin kulutus on Suomessa vähenemään päin. Muutos alkoi vuodesta 2008, mikä ajoittuu juuri finanssikriisin alkuun. THL:n mukaan kulutuksen vähenemiseen on vaikuttanut lama, veronkorotukset ja kulttuurin muutos. Yksinkertainen selitys, mutta pitänee paikkansa.

Tilastoissa on kuitenkin yksi merkittävä epävarmuustekijä, eli tilastoimaton kulutus. Tähän ryhmään kuuluu ulkomailta tuodut ja tilatut, sekä kotona itse tehdyt juomat. Näitähän on selvitelty siten, että ollaan soiteltu ihmisille ja kysytty että paljonko olet juomia tuonut ja itse tehnyt. Hankalahan näin on mitään luotettavaa tietoa saada.

Kokonaiskulutus oli 11,1 litraa vuodessa 100 % alkoholia jokaista 15 vuotta täyttänyttä suomalaista kohden. Koska nyt ollaan olutblogissa, niin muutetaan alkoholin määrä hyvin tunnetuksi, 0,33 l kolmosolutpulloiksi. Kolmosoluena 11,1 litraa alkoholia tarkoittaisi noin 700 pientä pulloa (tai noin 60 mäyräkoiraa). Tilastoista tein muutaman itseäni kiinnostavan havainnon:

1. Suomessa juodaan alkoholia eurooppalaisittain keskitasoisesti, mutta silti omasta mielestäni hämmästyttävän paljon. Ehkä elän vain jossain kuplassa, mutta minusta reilu mäyräkoira olutta viikossa joka viikko ympäri vuoden on aika paljon keskimääräiseksi kulutukseksi. Ei tuo määrä vielä mitään riskirajoja ylitä, mutta siitä voitaneen päätellä että suurkuluttajia on todella paljon.

2. Ulkomailta tuotu ja kotona tehty alkoholi muodostaa jopa 21 % kokonaiskulutuksesta. Virosta tuodaan valtavat määrät alkoholia. Tästä saamme syyttää epäonnistunutta veropolitiikkaa. Ensin alkoholia verotetaan Suomessa niin paljon että ihmiset alkavat etsiä halvempaa alkoholia ulkomailta, ja sitten näitä verorahoja annetaan varustamoille yritystukina jotta kansalaiset pääsevät mahdollisimman halvalla maksamaan verot naapurimaahan! Ympäristökään ei kiitä kun olutta rahdataan edestakaisin maalla ja merellä, eikä valvomaton pimeän viinan myyntikään oikein hyvä asia ole. Asiaa on korjattu esimerkiksi palkkaamalla verovaroilla uusia tullimiehiä valvomaan että onko autoissa iskarit pohjassa. Kai tähän joku muutos on jossain vaiheessa tultava?

3. Vuoden 1990 tienoilla tapahtui isoja muutoksia. Viinojen kulutus laski lyhyessä ajassa reilusti ja oluen kulutus vastaavasti kasvoi. Viinien suosio lähti taas hitaaseen mutta pysyvään nousuun, niiden kulutus on kaksinkertaistunut vuodesta 1990.

Tilasto ei kertonut tarkemmin ketkä ovat vähentäneet alkoholinjuontiaan ja miksi. Vaikka kulutus on vähentynyt niin kuitenkin uusia pienpanimoja on perustettu runsaasti ja ulkomaisetkin oluet ovat lisänneet suosiotaan. Tästä voisi päätellä että suomalaiset satsaavat yhä useammin määrän sijasta laatuun, lamasta huolimatta. Tällainen muutos on erittäin positiivinen.

Lähde: Yle.fi

 

Saimaa Vaalea lager

Saimaan Juomatehdas on yksi Suomen isoja pienpanimoita, jonka tunnetuin tuotemerkki lienee Marsalkka-oluet. Panimo on laittanut uutta vaihdetta silmään, kun panimon fyysinen sijainti muutti Lappeenrannasta Mikkeliin vuonna 2013, tuotantokapasiteetti kasvoi ja samoihin aikoihin alkoi panimon erikoisimpia oluita näkymään helposti tunnistettavissa pitkäkaulaisissa ja alaosastaan leveissä lasipulloissa. Marsalkka muuttui luomuolutmerkiksi ja sai rinnalleen Brewer’s Special ja Saimaa -olutsarjat. Saimaan Panimo näyttää vahvistavan voimakkaasti omaa asemaansa Suomen olutmarkkinoilla.

Näiden kaikkien uudistuksien jälkeen oli yllättävää ja surullista kuulla, että Saimaan Panimon omistaja ja toimitusjohtaja Pertti Oksa menehtyi maaliskuun alussa. Menetys on suuri myös koko Suomen olutkulttuurille. Itse vain arvostelen sitä mitä muut ovat tehneet, ja meitähän riittää. Oluen tekijöitä, siis niitä yrittäjiä jotka uskaltavat perustaa panimon ja ottaa riskin sen menestymisestä, on Suomessa edelleen vain hyvin pieni määrä. Kunnioitukseni heitä kohtaan on suurta.

Päivän olut on Saimaan Panimon Saimaa Vaalea lager. Aiemmin tuotannossa on ollut myös vaalea lager jonka nimi oli vain ”Saimaa”, ja sitä myytiin 0,33 l lasipullossa, mutta kyse ei ole samasta oluesta. Ensimmäisenä ajattelin että onpa tylsän niminen ja varmaankin tylsän makuinen lager. Tölkkiä tutkiessani huomasin kuitenkin että tämä sisältää ohramaltaan lisäksi vehnämallasta, ja käytetyt humalalajikkeet ovat tuttuja monista APA- ja IPA-oluista. Ylipäätään sekin oli yllätys että humalalajikkeet oli painettu tölkin kylkeen.

saimaa vaalea lager

Väri on kirkkaan kullankeltainen ja kirkas. Maku on pehmeä, hieman makea ja karkea, maltainen sekä viljainen. Humaloinnin raikas hedelmäisyys eli sitruuna ja greippi tulee esiin vain hieman, mutta katkerot kuivattavat suuta jälkimaussa. Saimaan Vaalea lager ei ole perinteinen vaalea lager, eikä ihan pilsikään. Se on pehmeä vaalea lager IPAmaisella vivahteella.

Tekniset tiedot
Maltaat: pilsner, vehnä, ja cara pale
Humalat: columbus, cascade, chinook, ja citra

 

Pisteet 31 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Mainio vaalea lager Saimaan Juomatehtaalta. Lienee parhaimmillaan kesäkeleillä.

Ravintoloiden olutvalikoima – eräs esimerkki

Kävin syömässä Tivoli smørrebrød & øl -ravintolassa Tampereella. En ole ravintola-, enkä ruokakriitikko, mutta pitää mainita lyhyesti että tilaamani leipä oli hyvä ja hintakin kohdillaan. Ravintolan leivät ei siis ole mitään välipalasandwicheja, vaan ihan kunnon aterioita.

Kun ravintolan nimessäkin on olut mainittu, ja nettisivulla mainostetaan että ravintolan leipiä on hyvä nauttia skandinaavisten oluiden kanssa, niin odotin olutvalikoimalta vähän enemmän kuin normaalisti. Gastropubeista ja panimoravintoloista saa jo oletusarvona hyvän oluen ruokansa kylkeen, mutta muissa ruokaravintoloissa joutuu noin 90 % todennäköisyydellä pettymään. Olutvalikoimat ovat kasvaneet vuosien saatossa, mutta usein jos ravintolasta saa parin suomalaisen lagerin lisäksi jotain, niin se on Guinness / Krušovice / Newcastle Brown Ale / tai vastaava. Ei nämä huonoja oluita ole, mutta hieman tylsiä ja niitä saa 1/3 hintaan lähimmästä marketista. Harmillisinta on kuitenkin se, että näiden sopivuutta ruokajuomaksi on harvoin mietitty, pikemminkin on vain valittu muutamia tunnettuja oluita joita on helposti saatavilla maahantuojalta tai tukkurilta.

Tivolin olutvalikoimaa siis toiveikkaana odotin, onhan skandinaviassa paljon mielenkiintoisia pienpanimoita. Kuva olutvalikoimasta tulee tässä:

Tivoli olutvalikoima 2015

Huomatkaa kuva, jossa mainostetaan Mikkellerin olutta! Mikkeller on siis tanskalainen, kuuluisa ja maailmanlaajuisesti arvostettu pienpanimo. Mikkellerin olutta ei ikävä kyllä ollut Tivolissa tarjolla, kuva oli vain jokin esimerkki siitä minkälaista olutta on tarjolla jossain toisessa ravintolassa. Myönnän että tämä menee jo piikittelyksi, mutta onhan se aika röyhkeää laittaa kuva Mikkeller-mainoksesta tuollaisen olutlistan viereen. Entä kuinka skandinaavisia ovat Heineken, Krušovice, tai Sol?

Otin ruokajuomaksi veden.

Viskigate on ohi, mitä tapahtui?

Kirjoitan tätä juttua vähän jälkiviisaana, koska ei siitä voi oikein järkevästi muuten kirjoittaa tiedon ja uutisten laadun ja hajanaisuuden vuoksi. Tämä liittyy siis vuoden 2014 Olut ja Viski Expon anniskelulupaan, jonka saamisessa meinasi olla ongelmia viski-sanan takia. Tästä syystä tapahtuman nimeksi tuli Olut Expo, eli mennään samalla nimellä kuin edellisenä vuonna. Useimmille asiasta on jäänyt varmaan päällimmäisenä mieleen se että joku virasto halusi kieltää blogeista sanan ”viski”, vaikka näin ei ihan suoranaisesti käynyt ja koko tapahtumassa on kyse muustakin kuin pelkästä viski-sanasta.

Ensinnäkin koko tapaus uutisoitiin vähän miten sattuu, kuten tapana on huomionhakuisessa klikkausjournalismissa. Sekä tapahtuman järjestäjä että aluehallintovirasto joutuivat selittelemään asioita uusiksi medialle. Tästä huolimatta osapuolten näkemykset tapahtumien kulusta edelleen hieman eroavat.

Tapahtumathan lähtivät liikkeelle siitä, että viski-sanaa ei saa käyttää viskitilaisuuden markkinoinnissa. Tämä on peräisin alkoholilaista, mikä on ollut aina erittäin tiukka väkevien juomien mainostamisen suhteen. Ensi vuonna tiukennuksia on tulossa myös mietojen juomien mainostukseen, mutta toivottavasti Olut Expo saa pitää edes tämän nimensä. Asiat menivät mielenkiintoiseksi, kun tapahtuman järjestäjän mukaan aluehallintovirasto katsoi kahden blogin olevan laitonta mainontaa, vaikka järjestäjälle ei ollut mitään tekemistä näiden blogien kanssa. Anniskelulupa uhattiin evätä, tai näin ainakin väitetään. Niinpä järjestäjä otti yhteyttä blogeihin ja pyyti poistaa ainakin tapahtuman logot ja tapahtuman vanhan nimen. Tässä vaiheessa blogistit kokivat että heidän sananvapauttaan rajoitetaan ja media sai kaipaamansa viikonloppuotsikot.

Kohun noustua aluehallintovirasto astui myös julkisuuteen ja pesi asiasta kätensä. He eivät rajoita yksityisten blogien kirjoittelua, eikä kuulemma anniskelulupien eväämisellä uhkailua ole tapahtunut. He halusivat ainoastaan viski-sanan pois tapahtuman nimestä ja logosta, siinä kaikki.

Vaikka en tiedä minkälaisia puheluita tai sähköpostikeskusteluja asian osapuolet ovat käyneet, niin väittäisin silti että molemmat osapuolet ovat oikeassa, mutta he esittävät tapahtuman kulun omasta näkökulmastaan. Ainakin Hesarin ja blogistien mukaan heillä on ”mustaa valkoisella” siitä että aluehallintovirasto katsoi nämä kaksi blogia mainostamiseksi. Tästä pienestä, todennäköisesti yksittäisen virkamiehen tekemästä olettamuksesta koko juttu lähti liikkeelle ja voidaan ehkä päätellä mitä tapahtui seuraavaksi. Järjestäjä ei alkanut vääntämään virkamieskoneiston kanssa siitä mikä on yksityistä kirjoittelua ja mikä mainontaa, koska asia liittyi kahden viikon päästä tarvittaviin anniskelulupiin, vaikka niiden eväämisellä ei ehkä aivan suorasanaisesti uhkailtukaan. Järjestäjä otti omatoimisesti yhteyttä blogisteihin saadakseen asian nopeasti ratkaistua, ja sitten tiedämmekin mitä tapahtui. Kohun keskellä aluehallintovirasto ei tietenkään enää voinut olettaa että blogit ovat mainontaa, joten he pystyivät hyvillä mielin kertomaan että he eivät rajoita yksityisten blogien kirjoittamista, ja että järjestäjä on ihan itse ottanut yhteyttä blogeihin, case closed.

Edellinen kappale on omaa pohdintaani mikä on koottu tiedonmuruista, enkä pysty todistamaan että näin on todella käynyt. Periaatteessa tästä voidaan saada sananvapauskysymys aikaiseksi, mutta enemmän mielestäni koko tapahtumaketjussa on kyse yksittäisten ihmisten ja yrittäjien voimattomuudesta virastojen edessä sekä tiukasta alkoholilainsäädännöstä ja niistä resursseista mitkä käytetään tämän lainsäädännön valvomiseen. Nämä asiat ovat olleet viimeisten kuukausien aikana ilahduttavan paljon esillä mediassa, ja niillä on toisaalta saatu luotua hyvä pohja viskigaten kaltaisille mediailmiöille. Toivottavasti niillä luodaan myös pohja järkevämmälle alkoholilainsäädännölle ja paremmalle olutkulttuurille, ettei nämä jäisi pelkästään yhdeksi osaksi kiukkuisten nettikommentoijien historiaa.

Viime vuonna Olut Expo oli erittäin hyvin järjestetty oluttapahtuma, ja todennäköisesti se on sitä tänäkin vuonna. Tuskin liioittelen kun puhun Suomen parhaasta oluttapahtumasta. Päivämäärä on 24 – 26.10. ja tapahtumapaikka Helsingissä Kaapelitehtaalla. Suosittelen kaikille oluiden ja ohrasta valmistettujen tislaamotuotteiden ystäville.

ov2014_logo

Olut Expo

 

Lähteitä:

Ylijohtaja viskigatesta:”Uhkailua ei tapahtunut”

Nyt puhuu avin virkamies: Viski-sanaa saa käyttää

Järjestäjä ihmettelee viskikohu-uutisointia: ”Haastattelivat kahdesti, jättivät väärään muotoon”

#viski ja #viskigate bloggaajien näkökulma kohuun!

 

Guinness Extra Stout (Original)

Guinness on yksi maailman tunnetuimmista oluista. St. James’s Gate -panimo Dublinissa valmistaa muutamaakin erilaista Guinness-olutta. Tai siis tarkennuksena; valmistetaanhan näitä lisenssillä ympäri maailmaa, kaikki Guinnessit eivät välttämättä ole pantu Dublinissa. Tunnetuin on tietenkin Guinness Draught, joka 4,2 % alkoholipitoisuutensa ansiosta on myynnissä ruokakaupoissa ja jostain syystä myös Alkossa. Guinness Draught -hana on todennäköisesti yleisin ulkomaalainen oluthana suomalaisissa pubeissa. Myös kevyempi 3,5 % versio on olemassa, joka on luultavasti myynnissä lähinnä Ruotsin markkinoilla, heillä kun tuo raja ruokakauppaoluen ja monopolioluen välillä on juuri se 3,5 %. Lisäksi tuotannossa on mm. Guinness Extra Stout (myös nimellä Original kuten tässä tapauksessa) ja Guinness Special Export. Myös muutamia muita Guinness-oluita on olemassa, mutta ne ovat melko harvinaisia, ainakin Suomen markkinoilla.

Tämä Guinness on ostettu Tallinnasta, mutta hyvällä tuurilla sitä saattaa löytyä myös joistain ravintoloista Suomessa. Alkon valikoimissa tämä ei tällä hetkellä ole. Panimo mainostaa että juuri tämä on se alkuperäinen Guinness jota on valmistettu jo 200 vuoden ajan.

guinnessextra

Guinness Originalin väri on tumman ruskea. Vaahto on vähäistä. Tuoksu on voimakkaan paahtunut ja hieman hedelmäinen, oikeastaan aika mukava. Kevyessä maussa on paahtuneisuutta, lakritsia ja hedelmäisyyttä, sekä lopussa yllättävän voimakas katkeruus. Suuhun jää paahtunut ja katkera maku pitkäksi aikaa, joka voi jakaa mielipiteitä.

 

Pisteet 34 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Tallinna. Mahdollisesti jotkut ravintolat.

Kelpo stout. Guinness Draughtiin verrattuna tämä on hieman voimakkaampi ja selkeästi katkerampi, mutta toisaalta ei niin pehmeä ja helposti juotava.