Olutta Japanista – Hitachino Nest White Ale

Japanilaisia oluita ei kovin usein tule Suomessa vastaan, myydyin lienee Asahi Super Dry joka on yksi tylsä vaalea lager muiden joukossa. Kaiken lisäksi sitä ei edes tehdä Japanissa, vaan Euroopassa myytävät Asahit on tehty eurooppalaisilla panimoilla. Hitachino Nest on kuitenkin Japanista asti tuotua olutta, ja sen White Ale on tyyliltään witbieriä. Vehnän ja ohran seurana on mausteita; appelsiinikuorta, korianteria, muskottipähkinää ja appelsiinimehua. Alkoholia on 5,5 %.

Hitachino nest white ale

Ulkonäöltään Hitachino Nest muistuttaa ananasmehua. Vaahtoa ei juuri ole ja väri on haalean keltainen ja samea. Tuoksussa on appelsiinia ja banaania, ja se on hieman tunkkainen. Lyhyt maku taas on melko kevyt, vähähiilihappoinen, hedelmämehumainen, hieman mausteinen, ja ei juurikaan humaloitu. Makeutta on hieman mutta sen vastapainona toimii pieni happamuus.

 

Pisteet 30 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko

Maistuva ja hieman erilainen witbier Japanista.

 

Mikkeller Green Gold IPA

Alkoon on tullut erikoiserä Mikkellerin Green Goldia. Olen joskus aiemminkin suomentanut Alkon termistöä, mutta erikoiserästä en ole tainnut aiemmin kirjoittaa. Erikoiseristä ei ihan heti löydy selkeää tietoa, mutta käytännössä kyse on siitä että Alko ostaa jonkun tietyn, suhteellisen pienen pullomäärän kerralla ja tuote pysyy valikoimassa tasan sen aikaa kun tavaraa riittää. Lisäksi erikoiserät eivät tule myyntiin läheskään kaikkiin Alkoihin, mutta koska erikoiserät kuuluvat vakiovalikoimaan, niin voit tilata niitä lähimpään Alkoosi. Tätä kirjoittaessani pulloja on 442 kpl jäljellä Alkoissa, joten näitä todennäköisesti saa ostettua vielä kesälläkin.

Tuotannollisesti kyse ei kuitenkaan ole erikoiserästä, Green Goldia on pantu jo 9 vuotta ja se lienee yksiä ensimmäisiä Mikkellerin oluita. Runsaasti kehuja kerännyt olut sai siis alkunsa ennen varsinaista IPA-buumia, ja se on pitänyt pintansa vaikka kilpailua on tullut markkinoille mittavissa määrin.

green gold

Edellinen olutarvosteluni koski Sierra Nevadan Hop Hunteria, ja tämä olut liikkuu samassa tyylilajissa ja samassa hintaluokassa myös. Hinta on pienelle pullolle kohtuullisen korkea 4,80 euroa, Hop Hunterin sai 4,48 eurolla. Alkoholia on 7 %, mikä on IPA:lle hinnan tavoin kohtuullisen korkea. Tuoksussa on voimakasta ja raikasta greippisyyttä ja hedelmäisyyttä. Maku on hyvin pehmeä, sitä luo runsaasti vaahtoava hiilihappoisuus, makeus, vahva mallasrunko ja alkoholin aiheuttama suutuntuma. Alkoholi onneksi vain tuntuu hieman taustalla, itse maussa sitä ei huomaa. Voimakas greippisyys dominoi makua ehkä liiankin kanssa, jälkimaun puisen ja pitkän katkeruuden mukana on myös yrttisyyttä. Henkilökohtaisesti suosin raikkaampia ja hieman kevyempiä ipoja, mutta onhan tämäkin aivan loistava olut.

 

Pisteet: 40 / 50

Saatavuus: Alko

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Jos etsit pehmeää ja täyteläistä IPA:a, on tämä varma valinta.

 

Sierra Nevada Hop Hunter IPA

Alkon tilausvalikoimasta löytyy erinomaisen yhdysvaltalaisen craft-panimon Sierra Nevadan Hop Hunter IPA. Tekniset tiedot enteilevät hyvää, alkoholia 6,2 % ja 60 IBUa, eli vahvasta IPA:sta on kysymys mutta etäisyys DIPAan on vielä selkeä. Etiketissä mainitaan valmistuksessa käytetty tislattu humalaöljy, jota ei ihan joka oluesta löydy. Öljy on peräisin humalan kävyistä, ja se valmistetaan samoin kuin eteeriset öljyt. Öljyssä säilyy hyvin vahvana kasvin tuoksu ja maku, ja sitä tuskin on laitettu paria tippaa enempää per pullo. Sitä onko humalan katkeruutta mukana öljyssä, jää epäselväksi.

Pullolla on parasta ennen päiväys 16.12.2016 ja pullotus on tapahtunut vuotta aiemmin. Olut on siis reilut 4 kk vanhaa, mikä on yhdysvalloista asti tulleelle oluelle kohtuullinen aika. Juuri IPA:t kärsivät pahiten säilytyksestä, humalointi heikkenee oluesta ensimmäisenä ja se alkaa maistumaan nopeasti tunkkaiselle. Aivan tuoretta yhdysvaltalaisolutta ei ole mahdollisuutta maistaa muuten kuin hankkimalla sitä lentokuljetuksella tai menemällä itse paikan päälle.

sierra nevada hop hunter

Teknisten tietojen lisäksi ulkonäkökin lupaa hyvää, vaahtoa muodostuu ja se myös kestää pinnalla koko pullollisen ajan. Tuoksu muistuttaa sateen jälkeistä havumetsää ja on hyvin raikas. Luultavasti öljyn käyttö tulee juuri tuoksussa parhaiten esiin. Maku pysyy myös raikkaana vaikka alkoholia on mukana paljon se myös hieman tuntuu suussa. Makeanpuoleinen maltaisuus väistyy nopeasti havuisen ja sitruunaisen jälkimaun myötä, päättyen voimakkaaseen kuivaan ja puiseen katkeruuteen joka pysyy nielussa pitkään. Ei tästä voi kuin tykätä. IPA:n ystäville pakko-ostos.

 

Pisteet 41 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko (tilausvalikoima), hyvät olutravintolat

Erinomainen, voimakas IPA joka onnistuu kuitenkin pysymään raikkaana. Alkon oluiden parhaimmistoa.

 

Kukko IPA vs. Kotimaista IPA

Pari päivää sitten vertailussa oli Koffin ja Olvin APA:t, tällä kertaa vuorossa on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan IPA:t. Kyseessä ei kuitenkaan ole sama olut eri tölkissä, vaikka ovatkin samalta panimolta ja tulleet markkinoille nyt yhtäaikaa. Tai no, Kukkoa on ollut lasipullossa saatavana jo ainakin pari kuukautta sitten, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun näen sitä puolen litran tölkissä.

Kotimaista IPA:n tölkin kyljessä lukee että valmistaja on Laitila. Joskus kauppojen omat brändit eivät mainitse valmistajaa lainkaan, hyvä kuitenkin että S-ryhmä ja Laitila ovat avoimesti tuoneet valmistuspaikan esille. Kotimaista-halpisbrändi on luultavasti ollut menestys, koska keskimääräiselle ruokakaupassa kävijälle elintarvikkeen tärkeimmät valintakriteerit ovat hinta ja kotimaisuus. Kotimaista IPAssa nämä luonnollisesti toteutuvat, mutta entäs laatu?

kukko kotimaista ipa

Oluiden eron huomaa jo heti lasiin kaadettaessa, Kukossa on kirkas, punertavanruskea väri kun taas Kotimaista on kellertavä ja samea.

Kukko IPA:n tuoksuun tarvittaisiin lisää humalan aromeja, nyt se koostuu pääasiassa karamellimaisesta maltaasta ja jonkinlaisesta vihanneksisuudesta. Mausta löytyy onneksi selvemmin hedelmäiset ja sitrusmaiset vivahteet. Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen välillä, jälkimaussa kohtuullinen humalan puraisu. Ikävät metalliset ja vihanneksiset sivumaut ovat mukana tässä kuten hyvin monessa muussakin Laitilan oluessa.

Kotimaista IPA tuoksuu sitruunasaippualle. Aina silloin tällöin tulee törmättyä olueen jonka tuoksu/maku tuo mieleen saippuan, itselleni ei ole kuitenkaan selvinnyt mistä se tarkalleen johtuu. Lasit ovat kyllä saippuajäämistä vapaita, epäilenkin että se liittyy johonkin tiettyyn humalalajikkeeseen. Maku on kevyen maltainen ja greippinen. Jälkimaussa maistuu vain tympeä ja tunkkainen katkeruus. Hiilihappoja on vähänlaisesti mikä edesauttaa tunkkaisen maun syntymistä.

 

Kukko IPA

Pisteet 28 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Keskinkertainen IPA jossa on mukana hieman epämiellyttäviä sivumakuja.

 

Kotimaista IPA

Pisteet 23 / 50

Tyylitähdet Star-16

Saatavuus: S-kaupat

Jos etsit hyvää ja edullista kotimaista ”erikois”olutta, niin tämän voit jättää hyllyyn.

 

Lopputulos

Kukko IPA vie voiton, mutta ikävä kyllä kovin paljoa kehuttavaa ei siitäkään löydy. Tässäkin yhteydessä lienee siis aiheellista jälleen suositella parempia ruokakaupasta löytyviä vaihtoehtoja. Olvi yllätti vuosi sitten omalla IPA:llaan ja ilahduttavasti se on myös pysynyt valikoimissa. Stadin Panimolta löytyy American Session IPA, joka sivuhuomiona on myös pantu ja tölkitetty Olvin laitteistolla. Molempia löytyy kohtuullisen laajasti ruokakauppojen valikoimista. Ulkomaisista mainittakoon vielä Founders All Day IPA, jota löytyy melko laajasti ruokakaupoista ja myös joistain pubeista.

 

Saimaa Red Ale

Saimaan Juomatehtaalta tuli pari vuotta sitten markkinoille Brewer’s Special American Red Ale, ja nyt tänä keväänä Saimaa Red Ale. Kyse on kuitenkin eri oluista, jää nähtäväksi mikä on Brewer’s Specialin kohtalo, väistyykö se tämän uutuuden tieltä vai ovatko valikoimissa yhtäaikaa. Eroja on ainakin valmistusaineiden osalta, sekä maltaat että humalalajikkeet ovat osittain vaihtuneet. Tölkkikoko on ollut kaikilla Brewer’s Special -sarjan oluilla 0,33 l kun taas Saimaa-oluet ovat 0,5 l. Yleisesti ottaen 4,5 % punaiselle alelle on puolen litran koko oikein sopiva. Tölkki on väritykseltään lähellä Saimaa Pilsiä ja Saimaa Blond Alea, joten oluthyllyllä saa olla tarkkana että tippuu oikea tölkki ostoskoriin.

saimaa red ale

Saimaa Red Ale on nimensä mukaisesti punertava ja kirkas olut. Tuoksussa on makeaa mallasta ja hieman kuivattuja hedelmiä. Maun alun hedelmäinen, karamellimainen ja melko raikas maku muuttuu loppua kohden puisevan kuivaksi. Katkeruus pysyy nielussa pitkään. Hiilihappoja on vähän mutta riittävästi. Helppo juotava sellaisenaan, ruokajuomana myös oikein varteenotettava vaihtoehto. Ruokasuosituksiksi on mainittu panimon taholta lihapadat ja paistit, hirven- ja poronliha sekä uunijuurekset.

 

Pisteet 33 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Perushyvä red ale pitkällä jälkimaun katkeruudella.

Koff APA vs. Olvi APA

Varma kevään merkki on kotimaisten panimoiden uutuusoluiden ilmestyminen ruokakauppoihin. Olvi ja Koff ovat tuoneet markkinoille american pale alet suunnilleen yhtäaikaa. Tölkkien ulkonäössäkin on yhteisiä piirteitä, APA lukee isolla, ja inforuudukosta löytyy mm. käytetyt humalalajikkeet, EBU:t, tölkin tilavuus ja panimon perustamisvuosi. Voisi luulla että nämä ovat tulleet saman suunnittelijan kynästä.

Koff ja Olvi APA 1

Pitkään pidin suurista suomalaisista panimoista Olvia kaikkein tylsimpänä, koska valikoimiin kuului vielä pari vuotta sitten vain erilaisia vaaleita lagereita joiden suurin ero oli etiketin design. Viimeisimpien olutuutuuksien jälkeen on todettava että Hartwall on saanut tylsimmän panimon tittelin itselleen. Hartwallilla on jotain mielenkiintoiselta kuulostavia viritelmiä, kuten Classic 1836-, Hop Venture-, ja Polar Monkeys -olutbrändit, mutta näidenkin pullojen sisältä löytyy vain keskinkertaista heikompaa olutta. Olvi ja Koff tekevät nykyisin omalla nimellään paljon monipuolisemmin mielenkiintoisia sekä laadultaan parempia oluita.

Koff ja Olvi APA 3

Olvi APA on, kuten kuvastakin näkyy, kaksikosta vaaleampi ja vähempivaahtoisempi. Tyylilleen sopivasti olueen on käytetty yhdysvaltalaisia citra-, chinook-, ja equinox-humalia. Erikoisesti maltaina on käytetty ohran lisäksi myös vehnää. Tuoksussa on mallasta ja hieman sitruunaa, mutta kovin kevyesti. Tuoksu jää vähän mitäänsanomattomaksi. Maku on alkuun raikas ja kevyt, mutta loppua kohden katkerampi, kuivempi ja puisempi. Greippi-sitruuna seuraa mukana alusta loppuun, mutta siihen makuelämykset jääkin. Hiilihappoja ei ole erityisen paljon, mutta ne ovat teräviä ja pistäviä. EBU:ja on huomattavan paljon, 58, ja se on jo liikaa tälle mallasrungolle. Maun yksipuolisuus ei olisi ongelma, jos maltaan, makeuden ja humalan tasapaino olisi kohdillaan. Kokonaisuus jää keskinkertaiseksi.

Koff APA on tummempi ja runsasvaahtoisempi. Vaahto myös pysyy oluen päällä pitkään, mikä on yleensä hyvä merkki. Tuoksu on voimakkaan greippinen ja hieman maltainen. Maku on Olvia selvästi makeampi ja täyteläisempi. Greippisyys tulee kuten tuoksussakin hyvin voimakkaasti esille, jonka jälkeen maistuu maltainen makeus. Viimeisenä jälkimaun sopivan voimakas katkeruus pitää paketin tasapainossa. Negatiivisena Koffin APAssa on hieman vetisyyttä ja metallisuutta, joskaan nämä eivät kovin suuresti häiritse. Suutuntuma on Olviin verrattuna paljon pehmeämpi. Tätä voisin ostaa toistekin.

 

Olvi APA

Pisteet 27 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Epätasapainoinen kokonaisuus, mutta suosittelen varauksella runsaan humaloinnin ystäville.

 

Koff APA

Pisteet 33 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Vaikka maku on turhan yksipuolisen greippinen, niin tästä on saatu siitä huolimatta yllättävän toimiva APA.

 

Lopputulos

Koff voitti tämän kisan voimakkaan greippisellä mutta siitä huolimatta tasapainoisella kokonaisuudellaan. Tässä vaiheessa on varmaankin hyvä suositella myös jo useamman vuoden hyllystä löytynyttä Keisari 66 American Pale Alea. Kumpikaan näistä isojen panimoiden APA:sta ei nimittäin pärjää tälle Nokian Panimon hittituotteelle, jota on saatavilla lähes yhtä laajasti. Vahvempaa APA:a löytyy lisäksi Alkon hyllyltä; Sierra Nevada Pale Ale, Anchor Liberty Ale ja suomalaisista Mufloni Säppi APA ovat kaikki viiden tähden oluita.

 

 

Vuorineuvos ja Alkon lähioluet

Ruosniemen insinöörimäisiin oluihin kuuluva Vuorineuvos tuli Alkon käsityöläisolutvalikoimiin 2015, ja on nykyään ”paikallisesti saatavilla”. Ruosniemen perustajilla on insinööritaustaa ja siksipä oluiden nimistä löytyykin mm. pikkupomoa, vientiassistenttia, piirimyyjää ja esimiestä. Vuorineuvos on korkein arvonimi jonka presidentti voi myöntää, joten oluen nimi luo jo paljon odotuksia.

Alkon tilausvalikoimasta olenkin kirjottanut jo aiemmassa Beers of the Worldia koskeneessa postauksessa. Tilausvalikoimaan kuuluvat myös lähioluet, eli Alkon termein paikallisesti saatavat oluet. ”Paikallinen saatavuus” mahdollistaa sen että panimot voivat tarjota oluita 1 – 10 Alkon myymälälle, ja oluita on saatavilla / tilattavissa vain näissä myymälöissä. Tämä mahdollisuus tuli muistaakseni viime vuonna (2015) kun pienpanimot olivat tarpeeksi valittaneet siitä, että saadakseen oluensa Alkon hyllyyn sitä piti riittää kaikkiin myymälöihin ja ne määrät olivat sellaisia mitä pienpanimot eivät pystyneet tuottamaan. Lisäksi kuljetukset kaukaisiin myymälöihin muodostuivat rasitteeksi. Tämä ”paikallisesti saatavat” on Alkon byrokraattinen koukero, joka mahdollistaa tavan kansalaisille lähellä pantujen oluiden ostamisen kotiin. Tarkoituksena on toki palvella lähioluiden ystäviä ja pienpanimoita, mutta eihän tämä koske pelkkiä oluita eikä lähituotantokaan ole mikään vaatimus. Koska Alkon pitää palvella kaikkia tasapuolisesti, niin pääkaupunkiseudun Alkoissa on paikallisesti saatavilla mm. 300 euron samppanja.

vuorineuvos

Valitan aika usein Alkosta ja sen omituisuuksista, mutta olut on kuitenkin tämänkin kirjoituksen pääasia. Vuorineuvos on väriltään musta, tuoksultaan lakritsinen, hieman hedelmäinen ja paahtunut. Vähäinen vaahto laskeutuu nopeasti. Maku on täyteläinen ja siirappisen makea, voimakkaan lakritsinen ja salmiakkinen, taustalla yrttiliköörimäisyyttä. Jälkimaku on katkera ja palanut. Vaahdon vähyys ennakoi jo että melko vähähiilihappoisella linjalla mennään, mutta kokonaisuuteen nähden hiilihappoja on riittävästi. Palaneisuus hallitsee makua turhan paljon. Katkeruus on voimakasta, mutta makeuteen suhteutettuna ollaan kuitenkin tasapainoisella linjalla. Vain yhden humalajikkeen (columbus) käyttäminen on aina pieni riski, mutta siitä huolimatta on saatu aikaiseksi hieno kokonaisuus.

 

Pisteet  40 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko (Espoo, Helsinki, Pori, Tampere, Turku)

Suomalaisten imperial stoutien parhaimmistoa.

 

Harviestoun Old Engine Oil

2000-luvun klassikko Old Engine Oil on vaihtelevasti Alkon valikoimissa. Tällä hetkellä sitä onneksi saa, ja hintakin on melko kohtuullinen 3,49 e. Alkon lisäksi tätä voi löytää myös ravintoloista. Old Engine Oil on periaatteessa brittiläinen portteri, mutta ei kuitenkaan tavanomainen sellainen. Ohran lisäksi pullosta löytyy kauraa, ja alkoholia on tyyliin nähden melko runsaasti (6 %). Jotkut väittävät tämän olevan old alea, mutta eiköhän Old Engine Oil mahdu kahteen tai tarvittaessa useampaan kategoriaan.

Harviestoun on 80-luvulla perustettu skotlantilainen craft-panimo, jonka tunnetuin tuote lienee Bitter & Twisted mitä löytyy monien ruokakauppojen hyllyiltä ja melko usein myös ravintoloista. Panimon oluet tunnistaa helposti tuimakatseisesta Harvie-hiirestä joka seikkailee etiketeissä milloin missäkin ympäristössä. Moottoriöljyn ja B&T:n lisäksi panimolta löytyy viisi muutakin sarjatuotannossa olevaa olutta mutta ne eivät ole Suomessa yhtä laajasti saatavilla. Lisäksi panimolta löytyy mielenkiintoinen Ola Dubh -sarja jossa Old Engine Oilin tapaista olutta on kypsytetty viskitynnyreissä. Suosittelen maistamaan jos tulee jossain vastaan.

Old Engine Oil

Old Engine Oilissa yhdistyy hienolla tavalla makeus, katkeruus, ja juotavuus. Maku on hyvin makea, mutta voimakas katkeruus onneksi tasapainottaa sitä nopeasti. Tuoksussa ja maussa on suklaata, paahteisuutta, kahvia ja hedelmäisyyttä. Hedelmäisyys muistuttaa tässä tapauksessa kuivattuja luumuja ja taateleita. Kokonaisuus pysyy helposti juotavana ja pehmeänä, joskin makeus kannattaa huomioida; 0,33 l pullokoko on sopiva.

 

Pisteet 42 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko, pubit ja olutravintolat

Alkon parhaimmistoa, laatuunsa nähden edullinen klassikko joka on parhaimmillaan sellaisenaan tai jälkiruoan seuralaisena.

Tripel Karmeliet

Bosteelsin Tripel Karmeliet on yksi suosikkioluistani. Monikäyttöinen vaalea belgialainen ale, joka on sopivan voimakas, makea, ja katkera, mutta silti myös raikas ja runsaan hiilihappoinen. Tämä sopii nautittavaksi ruoan kanssa, jälkiruokana, tai muuten vain sellaisenaan. Pääsy kuitenkin suosikkioluideni joukkoon ei riipu pelkästään mausta, vaan myös saatavuuden ja hinnan on oltava kohdillaan.

Oman olutharrastukseni yksi tärkeimmistä aspekteista on aina ollut se, että osaisin valita oluita jotka olen todennut hyviksi tai joiden kokemukseni perusteella uskoisin olevan sellaisia mistä nauttisin. Niinpä harrastukseni alkuvaiheessa join ”kaiken minkä käsiini sain”, ja sen jälkeen nirsous on pikkuhiljaa lisääntynyt. Tietenkin siitä yllätyksellisyydestä nauttii kun juo jonkun pienpanimon uutuusoluen ilman tietoa siitä minkälaatuista juomaa saa eteensä. Vaikka kyseinen olut sattuisikin olemaan äärimmäisen hyvää, niin on turhauttavaa jos kyseisen oluen saatavuus ja / tai hinta on sellainen että sitä tuskin tulee ostettua uudestaan. Usein haluan palata hyväksi todettujen oluiden äärelle, ja siksi suosikkilistalleni pääsevät vain ne joita pystyn ostamaan toisen jos kolmannenkin kerran.

Tripel Karmelietia on välillä Alkon valikoimassa, valitettavasti ei kuitenkaan tätä kirjoittaessa. Todennäköisesti se vielä palaa valikoimiin jossain vaiheessa. Karmeletia löytyy joistain olutravintoloista, esimerkiksi Tampereella Tuulensuusta. Alkossa hinta oli viimeksi 4,18 e / plo, ravintoloissa hinta liikkuu 8 ja 10 euron välissä. Jos haluaa nauttia useamman pullon niin tässä vaiheessa katseet kannattaa suunnata ulkomaille. Tallinnan SuperAlkon valikoimissa Karmeliet on ollut jo ainakin pari vuotta, ja toivottavasti pysyy jatkossakin. Hinta on erittäin kohtuullinen 2,40 e. Jos kuitenkaan Tallinnan risteily ei kiinnosta, niin netistä saa myös tilattua, esimerkiksi Saveur Bierestä samaan hintaan (+ postikulut). Saveur Bierestä on tullut tehtyä jo useampia tilauksia, ja tätä kauppaa voin suositella lämmöllä. Postikulut menevät tilauksen painon mukaan, 8,90 e – 36,90 e (1 kg – 30 kg).

IMG_0818

Karmelietissa yhdistyy upeasti useita eri makuominaisuuksia kuten aiemmin kirjoitinkin. Maku on alussa pehmeän ja makean hedelmäinen, hieman jopa sokerinen, mutta jälkimaun katkeruus tasapainottaa. Humalointi nousee esiin juurikin katkeruutena, ja yleiset humalan sitrusmaiset tai metsäiset aromit jäävät paitsioon. Hedelmäisyys Karmelietissa muistuttaa banaania, appelsiinia ja päärynää. Taustalla kulkee mukana myös hieman mausteisuutta ja yrttejä. Reilut hiilihapot tekevät kokonaisuudesta raikkaamman.

 

Pisteet 42 /  50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: SuperAlko, nettikaupat, jotkut olutravintolat, välillä myös Alkon valikoimassa

Parhaimmillaan aina.

 

Plevnan ja Nøgnen Pohjantähti

Tamperelainen Plevna ja norjalainen Nøgne Ø ovat tehneet yhteistyönä Pohjantähti-oluen. Plevnan oluita pullotetaan hyvin harvoin, koska lähes koko tuotanto myydään Tampereella omassa panimoravintolassa ja muutamassa muussa olutravintolassa muualla Suomessa. Nøgnen oluita taas näkee pullotettuna kaupassa sekä usein myös Alkossa. Näiden kahden panimon yhteistyön tulosta odotin mielenkiinnolla, koska kyseessä on kaksi laadukasta mutta hieman erilaista panimoa. Nøgne on parhaiten tunnettu vahvoista ja maailmanlaajuisesti arvostetuista oluistaan, joissa ei olla säästelty humaloinnissa tai alkoholiprosenteissa. Plevna taas tekee hyvin tasapainoisia oluita, yleensä vielä niin että ne sopivat yhteen ruoan kanssa.

Pohjantähdessä, kuten oluissa yleensä muutenkin, aivan ensimmäisenä huomio kiinnittyy etikettiin. Ikävä kyllä tämän oluen etiketti on yksi tylsimpiä näkemiäni. Mustapohjainen etiketti jossa kultaisella iskelmäfontilla lukee oluen nimi ja vieressä lentää muutama tähti. Panimon nimi ja oluen tyyppi lukee pienellä valkoisella standardifontilla ylä- ja alareunassa mistä ne eivät oikein edes osu silmään. Nøgne Ø lukee pienellä etiketin sivussa vaikka se olisi aika merkittävä myyntivaltti. Ei kuitenkaan anneta näiden ulkonäköseikkojen vaikuttaa oluen arvioimiseen.

Pohjantähti

Pohjantähti on loppuen lopuksi melko tyypillinen kevyt pale ale. Maussa on kevyt ja makea mallaspohja sekä melko katkera humalointi. Kuitenkaan nielua kuivattavaan greippipommiin ei aivan kuitenkaan mennä, vaan maku pysyy enemmän hedelmäisenä ja tasapainoisena. Miinuksena on maussa ja tuoksussa oleva pieni karkeus ja tunkkaisuus, joiden takia raikkaus kärsii. Kokonaisuutena kuitenkin mukava pale ale, joskin melko yllätyksetön.

 

Pisteet 33 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Hyvän olutvalikoiman ruokakaupat

Plevnan ja Nøgne Ø:n yhteisoluelta olisi lupa odottaa enemmänkin, mutta siitä huolimatta perushyvä pale ale.