Liefmans Kriek Brut 2015

Lähtökohtaisesti suhtaudun varauksella oluihin jotka maustetaan muulla kuin humalalla. Kirsikan ja hapanoluen liitto on kuitenkin klassinen esimerkki oluen maustamisen mahdollisuuksista. Tuloksena on juoma, jonka kyllä tunnistaa olueksi, mutta joka erottuu selvästi muista oluttyyleistä. Kirsikka ei nimittäin ole häivähdys taustalla, vaan se on selvästi juoman päämaku.

Vaikka kirsikoilla voi maustaa mitä olutta tahansa, useimmiten sanaa kriek (kirsikka, flaamia) käytetään etiketissä juurikin silloin kun kyse on hapanoluesta. Näitä oluita yleisimmin ovat lambicit, mutta Liefmansilla käytetään oud bruinia. Tämä luo oluelle kuvastakin näkyvän tummemman värin, punaisuus tulee paremmin esiin kun katsoo olutta valoa vasten. Tämä kyseinen yksilö on odottanut pullossa yli 2 vuotta, jonka aikana hiivat ja bakteerit ovat vahvistaneet happamia tuoksuja ja makuja. Maku on myös hyvin makea, eli pullossa on vielä paljon sokeria jäljellä. Etikettiin on merkitty parasta ennen 2025, eli tätä prosessia voi halutessaan jatkaa vielä useita vuosia pidempäänkin. Tuloksena tulisi olemaan entistä happamampi ja kuivempi olut.

Humalointi on hyvin vähäistä, lähes olematonta runsaan kirsikan ja happamuuden alta. Vaikka olut on todella makea, niin voimakas happamuus sitä myös tasapainottaa. Nautittava olut, joka on parhaimmillaan viilennettynä.

 

Pisteet 39 / 50

Tyylitähdet

Saatavuus: Viro, Latvia, nettikaupat, hyvässä lykyssä jotkin belgialaisiin erikoistuneet olutravintolat

Kun käyt seuraavan kerran etelänaapurissa juomaostoksilla, pidä huoli että myös tämä eksyy ostoskoriisi.

 

Finkbräu Pils (2,8 %)

Lidlissä oli myynnissä aikoinaan (luullakseni vuoteen 2011 asti) olut nimeltä Finkbräu Pils, aiemmalta nimeltää Schwaben Bräu Pilsener. Pullo muistutti apteekin yskänlääkepulloa, alkoholia oli 4,5 %, ja hinnallaan se kilpaili halvimpien suomalaisten keskioluiden kanssa. Maku kuitenkin selvästi erosi kilpailijoistaan, etenkin humaloinnin osalta. Kohtuullisen katkera jälkimaku sopi ainakin minulle, ja opiskeluaikoina tätä tuli ostettua useamman kerran. Laatuvaihtelua kuitenkin tuntui olevan, ja etenkin nimenmuutoksen myötä heräsi epäily että onko oluen resepti muuttunut kokonaan. Lopulta Finkbräu tippui valikoimista pois, ja hyllytila oli varattu Grafenwalderille, Nobelanerille, ja Perlenbacherille. Vaikka Saksassa laadukkaita oluita pannaankin, niin harmi etteivät ne eksy Lidlin valikoimiin; nämä kaikki kolme eivät nimittäin pärjää maussa edes useimmille suomalaisille bulkkioluille.

Finkbräu Pils on kuitenkin edelleen Lidlin valikoimissa, mutta vain nimellisesti. 2,8 % versiona tämä on aivan eri olut ja eri resepti, varmaan eri panimokin. Vaikka minä, ja suomalaiset yleensä eivät paljoa ykkösoluita juo, on niillä kuitenkin oma paikkansa olutvalikoimissa. Alkoholittomat vaaleat lagerit ovat erittäin haastavia valmistaa niin että ne edes etäisesti maistuisivat oluelle, saati että niissä ei olisi muovisia ja metallisia virhemakuja. Noin 3 % vahvuinen vaalea lager taas on mahdollista saada oluen makuiseksi, ja se onkin relevantti vaihtoehto jos etsitään miedon makuista juomaa ja halutaan välttää humaltumista. Toisaalta taas Finkbräu Pilsillä on kyseenalainen kunnia olla halvinta alkoholia mitä kaupasta saa. Tarkkoja laskelmia en ole tehnyt, mutta ainakin joissain piireissä tätä pidetään ”hinta-tehosuhteeltaan” ylivoimaisena. Alkoholivero nimittäin tippuu radikaalisti juuri tuossa 2,8 % kohdalla, joten hintaa saadaan painettua reilusti alaspäin. Tölkillä oli hintaa muistaakseni vaivaiset 49 senttiä, josta panttia 15 senttiä. (jälkihuomautus: nykyinen hinta on ilmeisemmin noussut 59 senttiin)

Finkbräu Pils 2,8 % vaahtoaa lasiin kaadettaessa mutta vaahto katoaa hetkessä kokonaan. Tuoksussa on leipämäistä ja makeaa mallasta, maku on hyvin mieto, vetinen, hieman maltainen ja hunajainen. Pieni humalan puraisu päättää maun, mutta ei tätä pilsiksi voi sanoa. Positiivisena puolena tässä ei ole virhemakuja, tai oikeastaan juuri mitään makuja. Kokonaisuutena odotuksien mukainen ja sinänsä onnistunut vähäalkoholinen vaalea lager.

 

Pisteet 15/50

Tyylitähdet

”Mitä minä sanoin, vettähän siinä vain oli”

Duvel

Duvel lienee yksi yleisimmistä belgialaisista oluista maailmalla. Jos käyt ravintolassa josta saa belgialaisia oluita, niin Hoegaardenin jälkeen valikoimista löytyy hyvin suurella todennäköisyydellä Duvel. Suomesta Duvelia löytyy myös Alkosta. Edullisemmin Duvelia saa Virosta, tilaamalla netistä, tai Tallinnan / Tukholman laivoilta.

Belgialaiset ovat ylpeistä oluistaan, eivätkä suotta. Ne ovat laadukkaita ja arvostettuja kaikkilla. EU-maista vain Saksalla ja Alankomailla menee oluita enemmän vientiin kuin Belgialla. Ehkä kuvaavaa on että vuositasolla Belgiasta viedään ulkomaille melkein kolme kertaa enemmän olutta kuin mitä Suomessa ylipäätään olutta pannaan. Uutisissa on näkynyt hyviäkin uutisia suomalaisten oluiden viennistä, mm. gluteeniton Kukko-olut on käynyt kaupaksi Yhdysvalloissa ja Kiinassakin siitä ollaan ainakin kiinnostuttu. Tästä on kuitenkin pitkä matka siihen että saataisiin mitään tilastollisesti merkittävää viennin lisäystä aikaiseksi. En tämän tarkemmin aiheeseen mene, mutta sietää miettiä että miksi pitkät perinteet omaavana olutmaana Suomen olutvienti on samalla tasolla Bulgarian ja Romanian kanssa?

Pääosissa on siis tällä kertaa useimpien tuntema Duvel, eli ”paholainen”. 8,5 % vahvuisena tämä on belgialaista keskiolutta. Voimakkaasti vaahtoava kullankeltainen olut tuoksuu vahvan maltaiselta ja makean hedelmäiseltä. Paksu ja täyteläinen maku on makea etenkin lämmetessään, hieman hapan, ja lopussa voimakkaan katkera. Mausta voi bongata eri hedelmiä kuten appelsiinin ja banaanin, mutta mikään erityisen voimakas maku ei nouse esille. Paketti on tasapainossa, ja vahvuuden huomioiden olut kuluu vaarallisen nopeasti.

Tämä olut on myös monikäyttöinen; sopii ihan vain nautiskeluun, tai terassioluena, saunan jälkeen, sopivan raikas kesällä mutta toisaalta myös sopivan täyteläinen talvella, käy myös ruokajuomaksi jos huomioi että tämä on kuitenkin paksu ja täyttävä olut. Jos haluaa Duvelista kaiken irti, niin suosittelen avaamaan jääkaappikylmänä ja kaatamaan tuoppiin noin 3/4 pullosta. Kylmänä tämä on raikkaampi, ja lasissa lämmetessään muuttuu voimakkaammaksi ja aromikkaammaksi. Kun tuopista on puolet juotu, voi loput pullosta kaataa joukkoon, jolloin saat sakan mukana täyteläisemmän ja katkeramman juoman. Tämä ohje ei tietenkään ole pelkästään Duvelille, vaan käy useille suodattamattomille aleille.

 

Pisteet 42 / 50

Tyylitähdet

Saatavuus: Alko, ravintolat, nettikaupat, laivat, Tallinna… kaikki muut paitsi suomalaiset ruokakaupat.

Herkullinen olut tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Klassikkoarvostelu: Nokian Keisari 66

Nokian panimon Keisari 66 oli erittäin positiivisesti yllättävä tapaus ilmestyessään vuonna 2013. Se oli pienpanimo-olut, joka ei yrittänyt olla liian erikoinen, vaan rehellinen ja tasapainoinen APA. Lisäksi sen saatavuus oli hyvä koko maassa, alkoholia alle 4,7 % joten sitä pystyi ostamaan vaikka Ärrältä, pakattu kätevään 0,5 l tölkkiin, ja vielä kohtuulliseen hintaan.

pasila

Kuva: yle.fi

Olutarvostelijat suorastaan kumartelivat Nokian suuntaan; esimerkiksi OlutOppaassa Keisari 66 valittiin kuukauden olueksi toukokuussa 2013, sekä samana vuonna Vuoden olut- sekä Suomen paras olut äänestyksissä se sijoittui toiseksi. Eikä olut ollut suosittu pelkästään harrastajien keskuudessa, vaan mainetta ja kunniaa tuli myös suuremmalta yleisöltä. Useamman kerran kaupassa käydessäni Tampereella on tullut eteen tilanne että 66 on loppunut hyllystä. Tölkki on näkynyt silloin tällöin myös televisiossa.

keisari jäte

Kuva: Nokian Panimon Twitter-tili

Laatuongelmilta ei kuitenkaan pystytty välttymään. Surullinen kuva vuodelta 2014 näyttää kuinka eräs oluterä hävitettiin, tosin ilmeisesti ennen kuin se pääsi kauppoihin asti. Laadunvalvonnasta huolimatta muuttuneesta mausta alettiin keskustella ahkerasti eri foorumeilla, ja selvää oli että jotain oli tapahtunut. Oluella on edelleen keskiarvona 33,7 / 50 pistettä OlutOpas.infossa, ja APA-tyylisten oluiden joukossa se on parhaimman neljänneksen joukossa. Suurin osa pisteistä on annettu 2013, jolloin itsekin tämän ensimmäistä kertaa arvostelin ja annoin jopa 36 pistettä.

Vuonna 2014 OlutOppaassa annettujen pisteiden keskiarvo oli vain 32,5, ja vuosien 2015-2016 keskiarvo enää 31,6. Laadussa voi olla vaihtelua, mutta toisaalta Keisari 66:lle on tullut myös vuosien saatossa hyviä kilpailijoita, joten kenties olutharrastajien vaativammat laatukriteerit näkyvät myös pisteytyksessä.

Jatkuvan laadunvalvonnan nimissä julkaisen poikkeuksellisesti kaksi arviota.

Parasta ennen 10.3.2017, nautittu 1.10.2016. Tuoksu on sitruunamainen ja hieman vihanneksinen. Keskitäyteläinen ja kuiva maku on puinen, heinäinen, ja lopussa vain hieman katkera. Hedelmäisyyttä on vain vähän, raikkautta ei juuri ollenkaan. Hiilihappoja on kohtuullisen paljon. Kokonaisuus jää vain tylsäksi ja hieman tunkkaiseksi. Pisteet 30 / 50

Parasta ennen 22.10.2017

Parasta ennen 22.10.2017, ”nautittu” 25.4.2017. Tuoksuu perunakellarilta. Alussa maku on lupaava ja sitrusmaiset aromit tulevat esiin, mutta lopussa on runsasta vihannesmaisuutta, ikäänkuin porkkanan ja parsakaalin keitinvettä. Viemäriin menee loput. Selvästi epäonnistunut erä, en anna pisteitä, mutta ihmettelen miten tämä on kauppaan asti päässyt. ”You were the chosen one!”

 

Pisteet 30 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Laajasti ruokakaupoista ja ravintoloista

Keisari 66 on perusteiltaan hyvä olut mutta laadunvaihtelu on todellinen ongelma. Sad.

 

Nokian ensimmäinen imperial stout

Wanha Posti

Wanhan Postin tiski

Tamperelainen pubi Wanha Posti julkisti yhteistyössä Nokian Panimon kanssa uuden nimikko-oluensa, jota on saatavilla ainoastaan kyseisen ravintolan hanasta. Oluen saatavuus rajoittuu talveen, ja kevääksi on suunniteltu jo uusi Wanha Posti -olut, joka sekin tulee olemaan Nokian panemaa. Imperial stout tuli hanaan jo joulukuun puolella, mutta virallinen lanseeraus oli eilen 20.1.2017. Sain kutsun maistamaan uutta olutta, ja mikäs siinä, ilmainen olut kelpaa aina.

Wanha Posti -olut on tyyliltään imperial stout, joka oluttyylinä on ensimmäinen laatuaan Nokian Panimolle. Nokian tuotteet pääosin koostuvat kevyistä lagereista (Dark, Kellari, Luomu, 2nd Avenue, ym.), mutta panimon huipputuotteet ovat kuitenkin pintahiivaoluet EloWehnä ja Keisari 66 APA. Imperial stout on selvästi erityylinen kuin Nokian aiemmat oluet, ja resepti onkin ideoitu Wanhan Postin toiveiden mukaisesti. Olut ei myöskään ole pantu panimon normaalilla tuotantolinjalla, vaan ns. testilaitteistolla jolla tehdään 600 litran keittoeriä. Alkoholia oluesta löytyy 6,5 %, joten imperial-etuliite voi olla liioittelua.

Wanha posti imperial stout

Wanhan Postin imperial stout on väriltään lähes musta, ruskea vaahto häviää oluen pinnalta nopeasti. Tuoksu on paahtunut ja suklainen. Sama makea suklaisuus alkaa maussa mutta hyvin nopeasti siirtyy paahtuneeseen kahviin, ja taustalla on myös hieman hedelmäisyyttä. Paahteisuuden lisäksi humalan katkeruus on tasapainottamassa makeutta. Jälkimaku on lyhyt, eikä katkeruus jää suuhun pyörimään pitkäksi aikaa. Kevyt suutuntuma ja runsaahkot hiilihapot saavat aikaan myös colamaisen vivahteen. Helppoa juotavaa.

 

Pisteet 36 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Wanha Posti, Tampere

Enemmän stoutia tai balttiporteria muistuttava Wanhan Postin imperial stout on Nokian Panimon parhaimmistoa. Näitä saisi tulla lagerien rinnalle enemmänkin.

 

Orval

Kun ensimmäisen kerran maistoin Orvalia, se ei tehnyt minuun erityistä vaikutusta. Tämä tapahtui olutharrastukseni alkuvaiheessa, jolloin etsin erityisesti uusia, yllättäviä ja voimakkaita makuelämyksiä. Myöhemmin aloin arvostamaan tätä belgialaista erikoisolutta yhä enemmän. Makutottumukset muuttuu, ja tasapainoiset, pieniin yksityiskohtiin keskittyvät oluet kiinnostavat nykyisin paljon enemmän kuin humalapommit tai kokeellisesti maustetut oluet.

Orval on tehnyt paluun Alkon valikoimiin, viimeinkin. Ikävä kyllä hinta on röyhkeä 5,86 euroa. Mielenkiintoinen hintaan liittyvä huomio etiketissä on alkoholipitoisuus, 6,9 %. Kuitenkin usein Orvalin alkoholipitoisuudeksi mainitaan 6,2 %, ja itse asiassa panimolta Orval lähtee vain 5,9 % vahvuisena. Vaihtelun selittää pullossa elävä hiiva (tässä tapauksessa Brettanomyces), joka ajan myötä muuttaa pullossa olevaa sokeria alkoholiksi. 6,2 % on jonkinlainen keskiarvo, ja 6,9 % on käytännössä maksimivahvuus joka tällä reseptillä on mahdollista saavuttaa. Tietyissä maissa viranomaiset ovat epäterveen kiinnostuneita oluiden alkoholiprosenttien kymmenyksistä, jolloin panimon on turvallisinta laittaa suoraan etikettiin suurin mahdollinen alkoholipitoisuus, ettei vahingossakaan tule myyntikieltoa. Tietysti alkoholivero lasketaan etikettiin printatusta alkoholipitoisuudesta, eli saamme samalla nauttia suuremmasta hinnastakin.

Orval

Orvalin väri on tumman samea (erityisesti jos hiivat on kaadettu mukaan), ja vaahto todella runsas. Tuoksu on täyteläinen ja kypsän hedelmäinen. Täyteläisessä, makeahkossa runsaan maltaisessa ja pehmeässä maussa on banaania, yrttisyyttä, sekä lopussa katkeruutta ja happamuutta. Kaikesta pehmeydestä huolimatta olut on raikas ja vaarallisen helppo juoda. Maku on herkullinen, kaikki on tasapainossa.

 

Pisteet 44 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko, laajan valikoiman olutravintolat

Osta Alkosta yksi -> maista -> tilaa laatikollinen netistä. Huomaa, että tämä olut paranee vanhetessaan.

 

Tämä postaus on osa olutblogien yhteispostausta, jossa jokainen osallistuva blogi julkaisee oman arvionsa samasta oluesta yhtäaikaa. Ovatko muut blogistit kanssani samaa mieltä? Klikkaa ja lue:
Arde Arvioi
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

Etikettiarvio: Olutpaja Talviolut

Tällä kertaa arvostelussa on olutpullon etiketti. Olutpajan Talvioluen etiketti nimittäin erottuu muiden pienpanimo-oluiden etiketeistä. En ikävä kyllä tunne kaikkia graafisen suunnittelun termejä, mutta yritän avata miksi tämä erottuu ulkonäöltään selvästi muista hyllyssä olevista pienpanimo-oluista.

Olutpaja talviolut

Etiketti näyttää selvästi tietokoneella kokonaan tehdyksi. Siitä tulee mieleen jonkun älypuhelinpelin aloitusruutu. Lisäksi koko etiketti on vaaleansininen, mikä ei ole kovin yleinen väri olutetiketeissä. Tumman sininenkään ei ole se yleisin, ja sekin assosioituu ensimmäiseksi bulkkilagereihin, kuten Pirkka, Nobelaner, ja Lapin Kulta. Yleisemmin (pien)panimot tuntuvat suosivan tummempia ja voimakkaampia värejä.

Panimon nimi on laitettu etiketin sivuun pystysuoraan, ikäänkuin piiloon. Panimolla, tai tällä oluella ei ilmeisesti ole varsinaista logoa, vrt. Facebook. Etiketti on siis pelkkää tekstiä, lukuunottamatta paria viivaa ja taustalla olevia lumihiutaleita ja lens flareja.

Fontti on jokin tyylitelty willy wonkamainen, mikä ei anna kovin laadukasta tai persoonallista kuvaa oluesta. Tästä tulee mieleen jokin privat label -tuote.

Etiketissä ei erotu pelkkä ulkonäkö, vaan myös se mitä siinä kerrotaan, tai jätetään kertomatta. Ensinnäkään oluttyyliä ei korosteta. Alareunassa lukee tumma pintahiivaolut, eli yleisesti käytetyistä kategorioista tämä voisi olla ehkä portteri. Pienpanimo-oluissa monesti on mainittu jokin oluttyyli tai keksitty niiden pohjalta jokin oma imperial pale black wheat-IPA tai vastaava. Ainesosaluetteloa ei ole, mutta käsittääkseni laki ei vaadi ainesosaluetteloa alkoholijuomilta. Tästä huolimatta lähes kaikki sen etikettiin kuitenkin laittavat. Mitään muutakaan ylimääräistä, kuten EBU- tai EBC-arvoja ei mainita. Materiaaliltaan etiketti näyttää olevan yleistymässä oleva muovitarra, verrattuna perinteiseen liimattuun paperiin.

Yritin käsitellä asiaa neutraalisti, mutta eiköhän tästä käy selväksi että kyseinen etiketti ei tehnyt minuun positiivista vaikutusta. Oluiden kanssa saa yleensä nauttia melko hienoista etiketeistä, esimerksi Malmgårdilla ollaan mielestäni onnistuttu tekemään arvokkaan näköisiä, kuitenkin yksinkertaisia, ja erottuvia sekä tunnistettavia etikettejä. Tai vaikka etiketit ei aina niin omaa silmää miellyttäviä olisikaan, niin ne ovat usein kuitenkin persoonallisia ja ”käsityöllä tehdyn” näköisiä.

Etikettitähdet Star-16

Olutpajan Talviolut erottuu etiketillään, mutta omalla kohdallani vaikutus on enemmän karkottava kuin houkuttava. Ostinpa kuitenkin!

 


Kun tänne asti ollaan päästy, niin laitetaan vielä miniarvio itse sisällöstä. Eli kyseessä on kuiva, paahteinen stout, joka maitokauppavahvuisena on myös hyvin kevyt. Mukana on myös vähän mausteisuutta. Humalan katkeruutta ei juurikaan ole, mutta paahteisuus jättää suun kuivaksi miedon hedelmäisyyden kera. Jään kaipaamaan makeutta joka toisi paahteisuuden alta paremmin esille muita tummentuneen maltaan aromeja. Muutoin laatu on kunnossa, mutta liika paahteisuus, joka menee tunkkaisen tuhkaisuuden puolelle vähentää nautittavuutta.

 

Pisteet 30 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Runsaan paahteisuuden ystäville varteenotettava ruokakauppaolut.

 

”En enää koskaan juo Pirkka-olutta”

Näin olen todistetusti joskus sanonut, ja pitänyt sanani aivan näihin päiviin asti. Vastikään kauppoihin tullut Pirkka Parhaat Amber Ale Juhlaolut / Jubileumsöl (myöh. Pirkka Amber ale) kuitenkin sai minut pyörtämään lupaukseni. Ja jos tarkkoja ollaan niin tämähän on Pirkka Parhaat -olut, eikä suinkaan Pirkka-olut.

Pirkka-oluita on ollut kolmea erilaista, joista ainakin kahta taidetaan edelleen myydä. En siis oikeasti tiedä, katselin vain milloin oluille on viimeksi annettu arvosteluja OlutOppaassa. Pirkka-olut sinisessä tölkissä on edullisen hintansa vuoksi K-kauppojen hittituote, kun taas punaisessa tölkissä oleva on hieman harvinaisempi ellei jo markkinoilta poistunut, eikä kukaan taida tietää mitä käytännön eroa näillä oluilla on. Molemmat ovat kuitenkin Olvin tekemiä, mutta eivät kuitenkaan kolmos-Olvia eri etiketillä. Pirkka Lager -olut myydään keltaisessa puolen litran tölkissä, ja se on pantu Hollannissa Bavarian panimolla. Tämä olut pääsi vuonna 2008 otsikoihin, kun Valvira mittasi oluen alkoholipitoisuudeksi 4,8 – 4,9 %. En tiedä mitä tälle oluterälle tapahtui, mutta niitä ei saanut ainakaan Suomen kaupoissa myydä.

Omat kokemukseni Pirkka-oluista sijoittuvat opiskeluaikoihin, tottakai kun edullisia olivat. Kuitenkin kehno maku ja jostain syystä seuraavana päivänä tullut harvinaisen kova päänsärky (joka tietysti johtui oluen laadusta eikä määrästä) saivat minut asettamaan hinnan toissijaiseksi valintakriteeriksi.

Pirkka saimaa amber ale

Pirkan 30-vuotisjuhlan kunniaksi pantu Saimaan Juomatehtaan Pirkka Amber ale vaikuttaa ensimmäiseltä lupaavalta Pirkka-oluelta. Nimensä mukaisesti kyse on tumman meripihkan värisestä alesta, jossa on myös runsas ja kestävä vaahto. Makea ja hieman hedelmäinen sekä maltainen tuoksu houkuttelee lähistön banaanikärpäset vaarallisen lähelle tuoppia. Yllättävänkin täyteläinen maku on aluksi makean maltainen siirtyen nopeasti greippimäiseen hedelmäisyyteen, ja reiluun, puiseen katkeruuteen. Kokonaisuus on paremman termin puuttuessa tunkkainen, eli raikkaus puuttuu, ja puinen jälkimaku vielä korostaa tätä.

 

Pisteet 32 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: K-kaupat

Perushyvä kotimainen amber ale. Täyteläisyys ja humalointi yllättävät, mutta raikkautta jää kaipaamaan.

Belhaven McCallum’s Stout (tölkki)

Skottioluiden arviointi jatkuu. Edellisen päivityksen Cock O’ the Walk oli erinomainen olut Williamsilta, mutta Belhavenin McCallum’s Stoutia en uskalla samalla tavoin kehua. Tölkissä kerrotaan tämän olevan ”sweet scottish stout” ja makeutta tästä kyllä löytyy. Samoin tästä löytyy typpipatruuna, kuten joistain muistakin brittiläisistä stouteista (Guinness, Murphy’s, jne.). Pienessä muovipallollossa olevaa typpeä käytetään tiiviin ja kestävän vaahdon luomiseen, jonka olen yrittänyt saada näkyviin kuvaankin.

belhaven mccallums

McCallum’s stout on erittäin makea, suorastaan siirappinen. Maussa on kypsiä ja makeita hedelmiä. Stouteille tyypillistä paahteisuutta on hyvin vähän, humalointia ei ole juuri ollenkaan. Makeus ja typpivaahto tuovat pehmeän ja täyteläisen suutuntuman, vaikka 4,1 % vahvuus antaisi olettaa muuta. Hirveän vähän tästä keksii muuta sanottavaa. Kokonaisuus jää tylsäksi, mutta sinänsä mitään virhemakujakaan tästä ei löydy. Liiallinen makeus pudottaa pisteitä.

 

Pisteet 27 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Laajan olutvalikoiman ruokakaupat

Vain todella makeiden oluiden ystäville.

Williams Bros Cock o’ the Walk

Joskus tulee ostettua olut etiketin perusteella, ja joskus se kannattaa. Williamsin Cock o’ the Walk on red ale skotlannista, ja 4,3 % vahvuisena sitä löytää ruokakaupoista, tai ainakin isoimmista marketeista. Williamsin oluet ovat kohtuullisen yleisiä Suomessa, ruokakauppojen lisäksi oluita on myös välillä saatavilla Alkosta.

Vaikka Skotlanti onkin yleisesti tunnettu viskimaana, niin myös olut on maassa perinteinen juoma. Oluen historiaa Skotlannissa voidaan jäljittää jopa tuhansia vuosia taaksepäin, mutta jos katsotaan nykytilannetta, niin yksi kuuluisimmista craft-panimoista, BrewDog, perustettiin Fraserburghiin vuonna 2007. Muita mainitsemisen arvoisia tietenkin Williamsin lisäksi ovat mm. Belhaven, Harviestoun, Innis & Guinn, Orkney ja Traquair. Näiden panimoiden oluita on kohtuullisen hyvin saatavilla Suomesta, joten jos haluaa tutustua skottioluisiin, niin se onnistuu helposti ihan kotimaassakin.

cock o the walk

Cock o’ the Walk ei ole aivan perinteisin brittiläinen red ale, joskaan ihan experimental-asteellekkaan ei mennä. Ohramaltaiden lisäksi on käytetty vehnämaltaita ja kauraa, ja humaloinnissa on käytetty mm. sitrusaromista cascadea joka on vakiokamaa IPA- ja APA-oluissa. Tuoksussa että maussa tulevat esiin miedot havuiset ja sitruksiset aromit, joiden seurana on makea, karamellimainen maltaisuus. Suutuntuma on melko kevyt mutta ei kuitenkaan vetinen. Katkeruus tasapainottaa makeutta sopivasti, ja kokonaisuus on miellyttävä ja helposti juotava. Cock o’ the Walk on brittiläiseen tyyliin mieto ale, ja makeuden suhteen on siinä ja siinä onko sitä liikaa, mutta sen enempää vikaa tästä ei löydy. Laadukas ja hieno olut.

 

Pisteet 35 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Laajan olutvalikoiman marketit

Cock o’ the Walk on ruokakaupasta saatava olut jota on helppo suositella kenelle vain. Lisäksi omassa tyylilajissaan erinomainen suoritus.