Olutta Japanista – Hitachino Nest White Ale

Japanilaisia oluita ei kovin usein tule Suomessa vastaan, myydyin lienee Asahi Super Dry joka on yksi tylsä vaalea lager muiden joukossa. Kaiken lisäksi sitä ei edes tehdä Japanissa, vaan Euroopassa myytävät Asahit on tehty eurooppalaisilla panimoilla. Hitachino Nest on kuitenkin Japanista asti tuotua olutta, ja sen White Ale on tyyliltään witbieriä. Vehnän ja ohran seurana on mausteita; appelsiinikuorta, korianteria, muskottipähkinää ja appelsiinimehua. Alkoholia on 5,5 %.

Hitachino nest white ale

Ulkonäöltään Hitachino Nest muistuttaa ananasmehua. Vaahtoa ei juuri ole ja väri on haalean keltainen ja samea. Tuoksussa on appelsiinia ja banaania, ja se on hieman tunkkainen. Lyhyt maku taas on melko kevyt, vähähiilihappoinen, hedelmämehumainen, hieman mausteinen, ja ei juurikaan humaloitu. Makeutta on hieman mutta sen vastapainona toimii pieni happamuus.

 

Pisteet 30 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko

Maistuva ja hieman erilainen witbier Japanista.

 

Mikkeller Green Gold IPA

Alkoon on tullut erikoiserä Mikkellerin Green Goldia. Olen joskus aiemminkin suomentanut Alkon termistöä, mutta erikoiserästä en ole tainnut aiemmin kirjoittaa. Erikoiseristä ei ihan heti löydy selkeää tietoa, mutta käytännössä kyse on siitä että Alko ostaa jonkun tietyn, suhteellisen pienen pullomäärän kerralla ja tuote pysyy valikoimassa tasan sen aikaa kun tavaraa riittää. Lisäksi erikoiserät eivät tule myyntiin läheskään kaikkiin Alkoihin, mutta koska erikoiserät kuuluvat vakiovalikoimaan, niin voit tilata niitä lähimpään Alkoosi. Tätä kirjoittaessani pulloja on 442 kpl jäljellä Alkoissa, joten näitä todennäköisesti saa ostettua vielä kesälläkin.

Tuotannollisesti kyse ei kuitenkaan ole erikoiserästä, Green Goldia on pantu jo 9 vuotta ja se lienee yksiä ensimmäisiä Mikkellerin oluita. Runsaasti kehuja kerännyt olut sai siis alkunsa ennen varsinaista IPA-buumia, ja se on pitänyt pintansa vaikka kilpailua on tullut markkinoille mittavissa määrin.

green gold

Edellinen olutarvosteluni koski Sierra Nevadan Hop Hunteria, ja tämä olut liikkuu samassa tyylilajissa ja samassa hintaluokassa myös. Hinta on pienelle pullolle kohtuullisen korkea 4,80 euroa, Hop Hunterin sai 4,48 eurolla. Alkoholia on 7 %, mikä on IPA:lle hinnan tavoin kohtuullisen korkea. Tuoksussa on voimakasta ja raikasta greippisyyttä ja hedelmäisyyttä. Maku on hyvin pehmeä, sitä luo runsaasti vaahtoava hiilihappoisuus, makeus, vahva mallasrunko ja alkoholin aiheuttama suutuntuma. Alkoholi onneksi vain tuntuu hieman taustalla, itse maussa sitä ei huomaa. Voimakas greippisyys dominoi makua ehkä liiankin kanssa, jälkimaun puisen ja pitkän katkeruuden mukana on myös yrttisyyttä. Henkilökohtaisesti suosin raikkaampia ja hieman kevyempiä ipoja, mutta onhan tämäkin aivan loistava olut.

 

Pisteet: 40 / 50

Saatavuus: Alko

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Jos etsit pehmeää ja täyteläistä IPA:a, on tämä varma valinta.

 

Sierra Nevada Hop Hunter IPA

Alkon tilausvalikoimasta löytyy erinomaisen yhdysvaltalaisen craft-panimon Sierra Nevadan Hop Hunter IPA. Tekniset tiedot enteilevät hyvää, alkoholia 6,2 % ja 60 IBUa, eli vahvasta IPA:sta on kysymys mutta etäisyys DIPAan on vielä selkeä. Etiketissä mainitaan valmistuksessa käytetty tislattu humalaöljy, jota ei ihan joka oluesta löydy. Öljy on peräisin humalan kävyistä, ja se valmistetaan samoin kuin eteeriset öljyt. Öljyssä säilyy hyvin vahvana kasvin tuoksu ja maku, ja sitä tuskin on laitettu paria tippaa enempää per pullo. Sitä onko humalan katkeruutta mukana öljyssä, jää epäselväksi.

Pullolla on parasta ennen päiväys 16.12.2016 ja pullotus on tapahtunut vuotta aiemmin. Olut on siis reilut 4 kk vanhaa, mikä on yhdysvalloista asti tulleelle oluelle kohtuullinen aika. Juuri IPA:t kärsivät pahiten säilytyksestä, humalointi heikkenee oluesta ensimmäisenä ja se alkaa maistumaan nopeasti tunkkaiselle. Aivan tuoretta yhdysvaltalaisolutta ei ole mahdollisuutta maistaa muuten kuin hankkimalla sitä lentokuljetuksella tai menemällä itse paikan päälle.

sierra nevada hop hunter

Teknisten tietojen lisäksi ulkonäkökin lupaa hyvää, vaahtoa muodostuu ja se myös kestää pinnalla koko pullollisen ajan. Tuoksu muistuttaa sateen jälkeistä havumetsää ja on hyvin raikas. Luultavasti öljyn käyttö tulee juuri tuoksussa parhaiten esiin. Maku pysyy myös raikkaana vaikka alkoholia on mukana paljon se myös hieman tuntuu suussa. Makeanpuoleinen maltaisuus väistyy nopeasti havuisen ja sitruunaisen jälkimaun myötä, päättyen voimakkaaseen kuivaan ja puiseen katkeruuteen joka pysyy nielussa pitkään. Ei tästä voi kuin tykätä. IPA:n ystäville pakko-ostos.

 

Pisteet 41 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko (tilausvalikoima), hyvät olutravintolat

Erinomainen, voimakas IPA joka onnistuu kuitenkin pysymään raikkaana. Alkon oluiden parhaimmistoa.

 

HBF 2016 -raportti ja kritiikki

Kävin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helsinki Beer Festivalilla. Vierailu oli onnistunut, paljon uusia, hyviä ja harvinaisia oluita, muutama siiderikin, ystävälliset baarimikot ja muu henkilökunta, ja niin edelleen. Istumapaikkoja oli runsaasti, ja vettä sai ilmaiseksi. Lasienpesupisteet toimivat ja tapahtuman esite karttoineen oli hyvin hyödyllinen. Esillä oli tärkeimpiä suomalaisia pienpanimoita ja maahantuojia, harvinaiset Saksan, Belgian ja Tsekin omatuonnit olivat tähän kaikkeen mukava lisä.

Oluista voisi mainita Olarin Panimon Saisonin, ensimmäinen kosketus tähän uuteen pienpanimoon jätti hyvin positiivisen fiiliksen. Lapin Voima oli mukana sahtimaisella Kullervo-perinneoluellaan. IPAa ja DIPAa oli tarjolla lähes joka kojulla, esimerkiksi Radbrewn Buster Jangle, Muflonin DIPA ja Hiiden I Hop It’s Not a Problem tuli maistettua ja kaikki olivat vähintään hyviä.

HBF

Kuitenkin tietyt käytännön järjestelyt jäivät minua vaivaamaan, niinkin paljon että päätin niistä julkisesti kirjoittaa. On myös mahdollista että tapahtumaa ei oltu suunnattu minulle tai en ymmärtänyt sen luonnetta, mutta seuraavat asiat jäivät häiritsemään:

1. Hinnat, eli sisäänpääsymaksu 12 euroa, narikka 3 euroa, lasi 2 euroa, eli 17 euroa ennenkuin pääset edes ensimmäistä olutta ostamaan.

2. Pääsylipun hinnan ymmärtää jos sillä saa jotain vastinetta, mutta ei sillä saa mitään. Tastingit maksavat erikseen, ohjelmaa ei käytännössä ole.

3. Turhat musiikkiesitykset. En kritisoi esiintyjiä tai musiikin laatua, vaan sitä että elävä musiikki ei oikein sovi tällaiseen tapahtumaan. Luulen että useimmille se on vaan turhaa taustameteliä, mutta voin olla väärässäkin.

4. Hirveä ympäristö, eli siis Kaapelitehdas. Kolkko, pimeä, ränsistynyt teollisuushalli. En jaksanut edes ottaa kuvia. Miksi esimerkiksi OlutExpo järjestetään nykyisin samassa paikassa, en pysty ymmärtämään. Muistaako joku ensimmäisen OlutExpon kun se järjestettiin Wanhassa Satamassa?

5. Taustamusiikki. Siis mikä soi ennen live-esityksiä. Se oli hirveää ja liian kovalla. En viihdy paikoissa joissa vieressä istuvalle joutuu huutamaan.

6. Hinnat uudestaan, eli oluiden hinnat. 4 e / 2 dl tuntui monen oluen kohdalta liian kalliilta, varsinkin kalliin pääsymaksun jälkeen. Onneksi myös hyviä 2-3 euron oluita löytyi.

7. Oluiden annoskoot, yleisin oli 2 dl. Mielelläni olisin ottanut pienemmän annoskoon ja useamman eri oluen.

8. Lasi, mikä oli 0,5 litran lagertuoppi.

Ehkä omalta kannalta ongelma oli se, että HBF tuntui enemmän kalliilta baari-illalta kuin oluidenmaistelutilaisuudelta. Olutfestareita järjestetään yhä enemmän, ja on tietty hyvä että ne ovat luonteeltaankin erilaisia. Pelkästään Helsinkiin tulee tänä vuonna vielä Suuret Oluet Pienet Panimot, OlutExpo ja Craft Beer Helsinki, joten on mielenkiintoista nähdä riittääkö kaikille tapahtumille osallistujia ja mikä muodostuu ajan myötä suosituimmaksi tapahtumaksi.

 

Kukko IPA vs. Kotimaista IPA

Pari päivää sitten vertailussa oli Koffin ja Olvin APA:t, tällä kertaa vuorossa on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan IPA:t. Kyseessä ei kuitenkaan ole sama olut eri tölkissä, vaikka ovatkin samalta panimolta ja tulleet markkinoille nyt yhtäaikaa. Tai no, Kukkoa on ollut lasipullossa saatavana jo ainakin pari kuukautta sitten, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun näen sitä puolen litran tölkissä.

Kotimaista IPA:n tölkin kyljessä lukee että valmistaja on Laitila. Joskus kauppojen omat brändit eivät mainitse valmistajaa lainkaan, hyvä kuitenkin että S-ryhmä ja Laitila ovat avoimesti tuoneet valmistuspaikan esille. Kotimaista-halpisbrändi on luultavasti ollut menestys, koska keskimääräiselle ruokakaupassa kävijälle elintarvikkeen tärkeimmät valintakriteerit ovat hinta ja kotimaisuus. Kotimaista IPAssa nämä luonnollisesti toteutuvat, mutta entäs laatu?

kukko kotimaista ipa

Oluiden eron huomaa jo heti lasiin kaadettaessa, Kukossa on kirkas, punertavanruskea väri kun taas Kotimaista on kellertavä ja samea.

Kukko IPA:n tuoksuun tarvittaisiin lisää humalan aromeja, nyt se koostuu pääasiassa karamellimaisesta maltaasta ja jonkinlaisesta vihanneksisuudesta. Mausta löytyy onneksi selvemmin hedelmäiset ja sitrusmaiset vivahteet. Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen välillä, jälkimaussa kohtuullinen humalan puraisu. Ikävät metalliset ja vihanneksiset sivumaut ovat mukana tässä kuten hyvin monessa muussakin Laitilan oluessa.

Kotimaista IPA tuoksuu sitruunasaippualle. Aina silloin tällöin tulee törmättyä olueen jonka tuoksu/maku tuo mieleen saippuan, itselleni ei ole kuitenkaan selvinnyt mistä se tarkalleen johtuu. Lasit ovat kyllä saippuajäämistä vapaita, epäilenkin että se liittyy johonkin tiettyyn humalalajikkeeseen. Maku on kevyen maltainen ja greippinen. Jälkimaussa maistuu vain tympeä ja tunkkainen katkeruus. Hiilihappoja on vähänlaisesti mikä edesauttaa tunkkaisen maun syntymistä.

 

Kukko IPA

Pisteet 28 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Keskinkertainen IPA jossa on mukana hieman epämiellyttäviä sivumakuja.

 

Kotimaista IPA

Pisteet 23 / 50

Tyylitähdet Star-16

Saatavuus: S-kaupat

Jos etsit hyvää ja edullista kotimaista ”erikois”olutta, niin tämän voit jättää hyllyyn.

 

Lopputulos

Kukko IPA vie voiton, mutta ikävä kyllä kovin paljoa kehuttavaa ei siitäkään löydy. Tässäkin yhteydessä lienee siis aiheellista jälleen suositella parempia ruokakaupasta löytyviä vaihtoehtoja. Olvi yllätti vuosi sitten omalla IPA:llaan ja ilahduttavasti se on myös pysynyt valikoimissa. Stadin Panimolta löytyy American Session IPA, joka sivuhuomiona on myös pantu ja tölkitetty Olvin laitteistolla. Molempia löytyy kohtuullisen laajasti ruokakauppojen valikoimista. Ulkomaisista mainittakoon vielä Founders All Day IPA, jota löytyy melko laajasti ruokakaupoista ja myös joistain pubeista.

 

Saimaa Red Ale

Saimaan Juomatehtaalta tuli pari vuotta sitten markkinoille Brewer’s Special American Red Ale, ja nyt tänä keväänä Saimaa Red Ale. Kyse on kuitenkin eri oluista, jää nähtäväksi mikä on Brewer’s Specialin kohtalo, väistyykö se tämän uutuuden tieltä vai ovatko valikoimissa yhtäaikaa. Eroja on ainakin valmistusaineiden osalta, sekä maltaat että humalalajikkeet ovat osittain vaihtuneet. Tölkkikoko on ollut kaikilla Brewer’s Special -sarjan oluilla 0,33 l kun taas Saimaa-oluet ovat 0,5 l. Yleisesti ottaen 4,5 % punaiselle alelle on puolen litran koko oikein sopiva. Tölkki on väritykseltään lähellä Saimaa Pilsiä ja Saimaa Blond Alea, joten oluthyllyllä saa olla tarkkana että tippuu oikea tölkki ostoskoriin.

saimaa red ale

Saimaa Red Ale on nimensä mukaisesti punertava ja kirkas olut. Tuoksussa on makeaa mallasta ja hieman kuivattuja hedelmiä. Maun alun hedelmäinen, karamellimainen ja melko raikas maku muuttuu loppua kohden puisevan kuivaksi. Katkeruus pysyy nielussa pitkään. Hiilihappoja on vähän mutta riittävästi. Helppo juotava sellaisenaan, ruokajuomana myös oikein varteenotettava vaihtoehto. Ruokasuosituksiksi on mainittu panimon taholta lihapadat ja paistit, hirven- ja poronliha sekä uunijuurekset.

 

Pisteet 33 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Perushyvä red ale pitkällä jälkimaun katkeruudella.

Koff APA vs. Olvi APA

Varma kevään merkki on kotimaisten panimoiden uutuusoluiden ilmestyminen ruokakauppoihin. Olvi ja Koff ovat tuoneet markkinoille american pale alet suunnilleen yhtäaikaa. Tölkkien ulkonäössäkin on yhteisiä piirteitä, APA lukee isolla, ja inforuudukosta löytyy mm. käytetyt humalalajikkeet, EBU:t, tölkin tilavuus ja panimon perustamisvuosi. Voisi luulla että nämä ovat tulleet saman suunnittelijan kynästä.

Koff ja Olvi APA 1

Pitkään pidin suurista suomalaisista panimoista Olvia kaikkein tylsimpänä, koska valikoimiin kuului vielä pari vuotta sitten vain erilaisia vaaleita lagereita joiden suurin ero oli etiketin design. Viimeisimpien olutuutuuksien jälkeen on todettava että Hartwall on saanut tylsimmän panimon tittelin itselleen. Hartwallilla on jotain mielenkiintoiselta kuulostavia viritelmiä, kuten Classic 1836-, Hop Venture-, ja Polar Monkeys -olutbrändit, mutta näidenkin pullojen sisältä löytyy vain keskinkertaista heikompaa olutta. Olvi ja Koff tekevät nykyisin omalla nimellään paljon monipuolisemmin mielenkiintoisia sekä laadultaan parempia oluita.

Koff ja Olvi APA 3

Olvi APA on, kuten kuvastakin näkyy, kaksikosta vaaleampi ja vähempivaahtoisempi. Tyylilleen sopivasti olueen on käytetty yhdysvaltalaisia citra-, chinook-, ja equinox-humalia. Erikoisesti maltaina on käytetty ohran lisäksi myös vehnää. Tuoksussa on mallasta ja hieman sitruunaa, mutta kovin kevyesti. Tuoksu jää vähän mitäänsanomattomaksi. Maku on alkuun raikas ja kevyt, mutta loppua kohden katkerampi, kuivempi ja puisempi. Greippi-sitruuna seuraa mukana alusta loppuun, mutta siihen makuelämykset jääkin. Hiilihappoja ei ole erityisen paljon, mutta ne ovat teräviä ja pistäviä. EBU:ja on huomattavan paljon, 58, ja se on jo liikaa tälle mallasrungolle. Maun yksipuolisuus ei olisi ongelma, jos maltaan, makeuden ja humalan tasapaino olisi kohdillaan. Kokonaisuus jää keskinkertaiseksi.

Koff APA on tummempi ja runsasvaahtoisempi. Vaahto myös pysyy oluen päällä pitkään, mikä on yleensä hyvä merkki. Tuoksu on voimakkaan greippinen ja hieman maltainen. Maku on Olvia selvästi makeampi ja täyteläisempi. Greippisyys tulee kuten tuoksussakin hyvin voimakkaasti esille, jonka jälkeen maistuu maltainen makeus. Viimeisenä jälkimaun sopivan voimakas katkeruus pitää paketin tasapainossa. Negatiivisena Koffin APAssa on hieman vetisyyttä ja metallisuutta, joskaan nämä eivät kovin suuresti häiritse. Suutuntuma on Olviin verrattuna paljon pehmeämpi. Tätä voisin ostaa toistekin.

 

Olvi APA

Pisteet 27 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Epätasapainoinen kokonaisuus, mutta suosittelen varauksella runsaan humaloinnin ystäville.

 

Koff APA

Pisteet 33 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Vaikka maku on turhan yksipuolisen greippinen, niin tästä on saatu siitä huolimatta yllättävän toimiva APA.

 

Lopputulos

Koff voitti tämän kisan voimakkaan greippisellä mutta siitä huolimatta tasapainoisella kokonaisuudellaan. Tässä vaiheessa on varmaankin hyvä suositella myös jo useamman vuoden hyllystä löytynyttä Keisari 66 American Pale Alea. Kumpikaan näistä isojen panimoiden APA:sta ei nimittäin pärjää tälle Nokian Panimon hittituotteelle, jota on saatavilla lähes yhtä laajasti. Vahvempaa APA:a löytyy lisäksi Alkon hyllyltä; Sierra Nevada Pale Ale, Anchor Liberty Ale ja suomalaisista Mufloni Säppi APA ovat kaikki viiden tähden oluita.

 

 

Vuorineuvos ja Alkon lähioluet

Ruosniemen insinöörimäisiin oluihin kuuluva Vuorineuvos tuli Alkon käsityöläisolutvalikoimiin 2015, ja on nykyään ”paikallisesti saatavilla”. Ruosniemen perustajilla on insinööritaustaa ja siksipä oluiden nimistä löytyykin mm. pikkupomoa, vientiassistenttia, piirimyyjää ja esimiestä. Vuorineuvos on korkein arvonimi jonka presidentti voi myöntää, joten oluen nimi luo jo paljon odotuksia.

Alkon tilausvalikoimasta olenkin kirjottanut jo aiemmassa Beers of the Worldia koskeneessa postauksessa. Tilausvalikoimaan kuuluvat myös lähioluet, eli Alkon termein paikallisesti saatavat oluet. ”Paikallinen saatavuus” mahdollistaa sen että panimot voivat tarjota oluita 1 – 10 Alkon myymälälle, ja oluita on saatavilla / tilattavissa vain näissä myymälöissä. Tämä mahdollisuus tuli muistaakseni viime vuonna (2015) kun pienpanimot olivat tarpeeksi valittaneet siitä, että saadakseen oluensa Alkon hyllyyn sitä piti riittää kaikkiin myymälöihin ja ne määrät olivat sellaisia mitä pienpanimot eivät pystyneet tuottamaan. Lisäksi kuljetukset kaukaisiin myymälöihin muodostuivat rasitteeksi. Tämä ”paikallisesti saatavat” on Alkon byrokraattinen koukero, joka mahdollistaa tavan kansalaisille lähellä pantujen oluiden ostamisen kotiin. Tarkoituksena on toki palvella lähioluiden ystäviä ja pienpanimoita, mutta eihän tämä koske pelkkiä oluita eikä lähituotantokaan ole mikään vaatimus. Koska Alkon pitää palvella kaikkia tasapuolisesti, niin pääkaupunkiseudun Alkoissa on paikallisesti saatavilla mm. 300 euron samppanja.

vuorineuvos

Valitan aika usein Alkosta ja sen omituisuuksista, mutta olut on kuitenkin tämänkin kirjoituksen pääasia. Vuorineuvos on väriltään musta, tuoksultaan lakritsinen, hieman hedelmäinen ja paahtunut. Vähäinen vaahto laskeutuu nopeasti. Maku on täyteläinen ja siirappisen makea, voimakkaan lakritsinen ja salmiakkinen, taustalla yrttiliköörimäisyyttä. Jälkimaku on katkera ja palanut. Vaahdon vähyys ennakoi jo että melko vähähiilihappoisella linjalla mennään, mutta kokonaisuuteen nähden hiilihappoja on riittävästi. Palaneisuus hallitsee makua turhan paljon. Katkeruus on voimakasta, mutta makeuteen suhteutettuna ollaan kuitenkin tasapainoisella linjalla. Vain yhden humalajikkeen (columbus) käyttäminen on aina pieni riski, mutta siitä huolimatta on saatu aikaiseksi hieno kokonaisuus.

 

Pisteet  40 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko (Espoo, Helsinki, Pori, Tampere, Turku)

Suomalaisten imperial stoutien parhaimmistoa.

 

Harviestoun Old Engine Oil

2000-luvun klassikko Old Engine Oil on vaihtelevasti Alkon valikoimissa. Tällä hetkellä sitä onneksi saa, ja hintakin on melko kohtuullinen 3,49 e. Alkon lisäksi tätä voi löytää myös ravintoloista. Old Engine Oil on periaatteessa brittiläinen portteri, mutta ei kuitenkaan tavanomainen sellainen. Ohran lisäksi pullosta löytyy kauraa, ja alkoholia on tyyliin nähden melko runsaasti (6 %). Jotkut väittävät tämän olevan old alea, mutta eiköhän Old Engine Oil mahdu kahteen tai tarvittaessa useampaan kategoriaan.

Harviestoun on 80-luvulla perustettu skotlantilainen craft-panimo, jonka tunnetuin tuote lienee Bitter & Twisted mitä löytyy monien ruokakauppojen hyllyiltä ja melko usein myös ravintoloista. Panimon oluet tunnistaa helposti tuimakatseisesta Harvie-hiirestä joka seikkailee etiketeissä milloin missäkin ympäristössä. Moottoriöljyn ja B&T:n lisäksi panimolta löytyy viisi muutakin sarjatuotannossa olevaa olutta mutta ne eivät ole Suomessa yhtä laajasti saatavilla. Lisäksi panimolta löytyy mielenkiintoinen Ola Dubh -sarja jossa Old Engine Oilin tapaista olutta on kypsytetty viskitynnyreissä. Suosittelen maistamaan jos tulee jossain vastaan.

Old Engine Oil

Old Engine Oilissa yhdistyy hienolla tavalla makeus, katkeruus, ja juotavuus. Maku on hyvin makea, mutta voimakas katkeruus onneksi tasapainottaa sitä nopeasti. Tuoksussa ja maussa on suklaata, paahteisuutta, kahvia ja hedelmäisyyttä. Hedelmäisyys muistuttaa tässä tapauksessa kuivattuja luumuja ja taateleita. Kokonaisuus pysyy helposti juotavana ja pehmeänä, joskin makeus kannattaa huomioida; 0,33 l pullokoko on sopiva.

 

Pisteet 42 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko, pubit ja olutravintolat

Alkon parhaimmistoa, laatuunsa nähden edullinen klassikko joka on parhaimmillaan sellaisenaan tai jälkiruoan seuralaisena.

Reinheitsgebotin tuho

Taloussanomissa oli pari päivää sitten juttu kuinka Reinheitsgebot eli puhtauslaki vaikeuttaa uusien saksalaisten pienpanimoiden toimintaa.  Pienpanimot-sivu Facebookissa jakoi kyseisen artikkelin, ja useat kommentoivat että puhtauslakia ei pitäisi kumota. Taloussanomien kommenteissa joku halusi määrätä puhtauslain koskemaan Suomeakin.

Reinheitsgebot

 Kuva beer.wikia.com

Reinheitsgebot on jo itseasiassa kumottu laki, sen on korvannut vapaasti suomennettuna Saksan olutlaki. Puhtauslaki lyhykäisyydessään määritteli että oluessa ei saa käyttää muuta kuin vettä, ohraa ja humalaa. Myöhemmin listaan lisättiin hiiva ja uusi olutlaki antoi myös enemmän vapauksia panimoille, mutta ihan millä tahansa olutta ei saa Saksassa edelleenkään maustaa. Uudet pienpanimot pitävät näitä rajoituksia kuitenkin turhina, ja ne rajaavat minkälaisia oluita Saksassa saa sanoa olueksi, tai pahimmassa tapauksessa edes myydä. Hauskana kuriositeettina mainittakoon että radler, eli juoma mikä on puoliksi olutta ja puoliksi limonadia, on Saksassa erityisen suosittu.

”EU:n säädösten mukaan pienpanimot pääsisivät myymään oluttaan omille markkinoilleen vain valmistuttamalla ne ulkomailla ja tuomalla sitten ne maahan. Tai ne voisivat kyllä panna mieleistä oluttaan täällä, mutta saisivat myydä sen vain ulkomaille!” Kuulostaako tutulta? Onko tämä tapaus Saksasta vai Suomesta? Suomalaisomisteinen Sori Brewing perusti panimonsa Viroon, ja Pyynikin Käsityöläispanimo kuljetti oluitaan virolaiseen varastoon josta se sai myytyä ne postimyynnillä asiakkailleen Suomeen.

”Oluen puhtaus” ja ”kansalaisten terveyden suojeleminen” ovat vain valtioiden luomaa protektionismia, joilla pelataan isojen ja vanhojen panimoiden pussiin ja estetään uusien kilpailijoiden pääsyä markkinoille. EU on pystynyt tätä hieman lieventämään, mutta erityisesti alkoholijuomien osalta eletään vielä vahvasti menneessä maailmassa. Nyt on vuosi 2016 ja alkaa olemaan aika irrottautua näistä höpöhöpö-määräyksistä.

 

Pisteet 0/40

Tyylitähdet Star-16

Saatavuus: Laajasti Saksasta, jonkin verran myös Suomesta

Tuoksuu voimakkaasti byrokratialta