Sierra Nevada Hop Hunter IPA

Alkon tilausvalikoimasta löytyy erinomaisen yhdysvaltalaisen craft-panimon Sierra Nevadan Hop Hunter IPA. Tekniset tiedot enteilevät hyvää, alkoholia 6,2 % ja 60 IBUa, eli vahvasta IPA:sta on kysymys mutta etäisyys DIPAan on vielä selkeä. Etiketissä mainitaan valmistuksessa käytetty tislattu humalaöljy, jota ei ihan joka oluesta löydy. Öljy on peräisin humalan kävyistä, ja se valmistetaan samoin kuin eteeriset öljyt. Öljyssä säilyy hyvin vahvana kasvin tuoksu ja maku, ja sitä tuskin on laitettu paria tippaa enempää per pullo. Sitä onko humalan katkeruutta mukana öljyssä, jää epäselväksi.

Pullolla on parasta ennen päiväys 16.12.2016 ja pullotus on tapahtunut vuotta aiemmin. Olut on siis reilut 4 kk vanhaa, mikä on yhdysvalloista asti tulleelle oluelle kohtuullinen aika. Juuri IPA:t kärsivät pahiten säilytyksestä, humalointi heikkenee oluesta ensimmäisenä ja se alkaa maistumaan nopeasti tunkkaiselle. Aivan tuoretta yhdysvaltalaisolutta ei ole mahdollisuutta maistaa muuten kuin hankkimalla sitä lentokuljetuksella tai menemällä itse paikan päälle.

sierra nevada hop hunter

Teknisten tietojen lisäksi ulkonäkökin lupaa hyvää, vaahtoa muodostuu ja se myös kestää pinnalla koko pullollisen ajan. Tuoksu muistuttaa sateen jälkeistä havumetsää ja on hyvin raikas. Luultavasti öljyn käyttö tulee juuri tuoksussa parhaiten esiin. Maku pysyy myös raikkaana vaikka alkoholia on mukana paljon se myös hieman tuntuu suussa. Makeanpuoleinen maltaisuus väistyy nopeasti havuisen ja sitruunaisen jälkimaun myötä, päättyen voimakkaaseen kuivaan ja puiseen katkeruuteen joka pysyy nielussa pitkään. Ei tästä voi kuin tykätä. IPA:n ystäville pakko-ostos.

 

Pisteet 41 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko (tilausvalikoima), hyvät olutravintolat

Erinomainen, voimakas IPA joka onnistuu kuitenkin pysymään raikkaana. Alkon oluiden parhaimmistoa.

 

HBF 2016 -raportti ja kritiikki

Kävin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helsinki Beer Festivalilla. Vierailu oli onnistunut, paljon uusia, hyviä ja harvinaisia oluita, muutama siiderikin, ystävälliset baarimikot ja muu henkilökunta, ja niin edelleen. Istumapaikkoja oli runsaasti, ja vettä sai ilmaiseksi. Lasienpesupisteet toimivat ja tapahtuman esite karttoineen oli hyvin hyödyllinen. Esillä oli tärkeimpiä suomalaisia pienpanimoita ja maahantuojia, harvinaiset Saksan, Belgian ja Tsekin omatuonnit olivat tähän kaikkeen mukava lisä.

Oluista voisi mainita Olarin Panimon Saisonin, ensimmäinen kosketus tähän uuteen pienpanimoon jätti hyvin positiivisen fiiliksen. Lapin Voima oli mukana sahtimaisella Kullervo-perinneoluellaan. IPAa ja DIPAa oli tarjolla lähes joka kojulla, esimerkiksi Radbrewn Buster Jangle, Muflonin DIPA ja Hiiden I Hop It’s Not a Problem tuli maistettua ja kaikki olivat vähintään hyviä.

HBF

Kuitenkin tietyt käytännön järjestelyt jäivät minua vaivaamaan, niinkin paljon että päätin niistä julkisesti kirjoittaa. On myös mahdollista että tapahtumaa ei oltu suunnattu minulle tai en ymmärtänyt sen luonnetta, mutta seuraavat asiat jäivät häiritsemään:

1. Hinnat, eli sisäänpääsymaksu 12 euroa, narikka 3 euroa, lasi 2 euroa, eli 17 euroa ennenkuin pääset edes ensimmäistä olutta ostamaan.

2. Pääsylipun hinnan ymmärtää jos sillä saa jotain vastinetta, mutta ei sillä saa mitään. Tastingit maksavat erikseen, ohjelmaa ei käytännössä ole.

3. Turhat musiikkiesitykset. En kritisoi esiintyjiä tai musiikin laatua, vaan sitä että elävä musiikki ei oikein sovi tällaiseen tapahtumaan. Luulen että useimmille se on vaan turhaa taustameteliä, mutta voin olla väärässäkin.

4. Hirveä ympäristö, eli siis Kaapelitehdas. Kolkko, pimeä, ränsistynyt teollisuushalli. En jaksanut edes ottaa kuvia. Miksi esimerkiksi OlutExpo järjestetään nykyisin samassa paikassa, en pysty ymmärtämään. Muistaako joku ensimmäisen OlutExpon kun se järjestettiin Wanhassa Satamassa?

5. Taustamusiikki. Siis mikä soi ennen live-esityksiä. Se oli hirveää ja liian kovalla. En viihdy paikoissa joissa vieressä istuvalle joutuu huutamaan.

6. Hinnat uudestaan, eli oluiden hinnat. 4 e / 2 dl tuntui monen oluen kohdalta liian kalliilta, varsinkin kalliin pääsymaksun jälkeen. Onneksi myös hyviä 2-3 euron oluita löytyi.

7. Oluiden annoskoot, yleisin oli 2 dl. Mielelläni olisin ottanut pienemmän annoskoon ja useamman eri oluen.

8. Lasi, mikä oli 0,5 litran lagertuoppi.

Ehkä omalta kannalta ongelma oli se, että HBF tuntui enemmän kalliilta baari-illalta kuin oluidenmaistelutilaisuudelta. Olutfestareita järjestetään yhä enemmän, ja on tietty hyvä että ne ovat luonteeltaankin erilaisia. Pelkästään Helsinkiin tulee tänä vuonna vielä Suuret Oluet Pienet Panimot, OlutExpo ja Craft Beer Helsinki, joten on mielenkiintoista nähdä riittääkö kaikille tapahtumille osallistujia ja mikä muodostuu ajan myötä suosituimmaksi tapahtumaksi.