Saimaa Vaalea lager

Saimaan Juomatehdas on yksi Suomen isoja pienpanimoita, jonka tunnetuin tuotemerkki lienee Marsalkka-oluet. Panimo on laittanut uutta vaihdetta silmään, kun panimon fyysinen sijainti muutti Lappeenrannasta Mikkeliin vuonna 2013, tuotantokapasiteetti kasvoi ja samoihin aikoihin alkoi panimon erikoisimpia oluita näkymään helposti tunnistettavissa pitkäkaulaisissa ja alaosastaan leveissä lasipulloissa. Marsalkka muuttui luomuolutmerkiksi ja sai rinnalleen Brewer’s Special ja Saimaa -olutsarjat. Saimaan Panimo näyttää vahvistavan voimakkaasti omaa asemaansa Suomen olutmarkkinoilla.

Näiden kaikkien uudistuksien jälkeen oli yllättävää ja surullista kuulla, että Saimaan Panimon omistaja ja toimitusjohtaja Pertti Oksa menehtyi maaliskuun alussa. Menetys on suuri myös koko Suomen olutkulttuurille. Itse vain arvostelen sitä mitä muut ovat tehneet, ja meitähän riittää. Oluen tekijöitä, siis niitä yrittäjiä jotka uskaltavat perustaa panimon ja ottaa riskin sen menestymisestä, on Suomessa edelleen vain hyvin pieni määrä. Kunnioitukseni heitä kohtaan on suurta.

Päivän olut on Saimaan Panimon Saimaa Vaalea lager. Aiemmin tuotannossa on ollut myös vaalea lager jonka nimi oli vain ”Saimaa”, ja sitä myytiin 0,33 l lasipullossa, mutta kyse ei ole samasta oluesta. Ensimmäisenä ajattelin että onpa tylsän niminen ja varmaankin tylsän makuinen lager. Tölkkiä tutkiessani huomasin kuitenkin että tämä sisältää ohramaltaan lisäksi vehnämallasta, ja käytetyt humalalajikkeet ovat tuttuja monista APA- ja IPA-oluista. Ylipäätään sekin oli yllätys että humalalajikkeet oli painettu tölkin kylkeen.

saimaa vaalea lager

Väri on kirkkaan kullankeltainen ja kirkas. Maku on pehmeä, hieman makea ja karkea, maltainen sekä viljainen. Humaloinnin raikas hedelmäisyys eli sitruuna ja greippi tulee esiin vain hieman, mutta katkerot kuivattavat suuta jälkimaussa. Saimaan Vaalea lager ei ole perinteinen vaalea lager, eikä ihan pilsikään. Se on pehmeä vaalea lager IPAmaisella vivahteella.

Tekniset tiedot
Maltaat: pilsner, vehnä, ja cara pale
Humalat: columbus, cascade, chinook, ja citra

 

Pisteet 31 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Mainio vaalea lager Saimaan Juomatehtaalta. Lienee parhaimmillaan kesäkeleillä.

Kukko Ale, suomalaista bitteriä

Kukko Ale oli pitkään Kukko-sarjan ainoa pintahiivaolut, kunnes Vehnä tuli markkinoille. Ilmeisesti Ale on löytänyt ostajansa, markkinoilla tämä olut on ollut jo vuodesta 2011. Käsittääkseni sen saatavuus on ollut hieman vaihtelevaa, tai ainakin heikompaa kuin esimerkiksi Kukko Lagerin tai Pilsin. Tyyliltään se muistuttaa brittiläisiä bittereitä, joihin kuuluu kevyt mutta hedelmäinen maku, punertava väri, kohtuullinen katkeruus ja alhainen alkoholipitoisuus. Vaikka en olekaan käynyt koskaan pubissa britanniassa, olen käsittänyt että olut tilataan siellä usein fraasilla ”pint of bitter” tai ”pint of lager”, yleensä niin että iäkkäämmät asiakkaat tilaavat bitterin ja nuoremman polven edustajat edistyksellisen ja perinteitä rikkovan lagerin. Sielläpäin ollaan hyvin vanhoillisia ja perinteitä kunnioittavia monissa asioissa, myös oluessa. Koska bitterit ovat usein alkoholipitoisuudeltaan alle 4,7 % rajan, ne ovat löytäneet tiensä Suomen ruokakauppoihin. Isoista marketeista löytää jopa kymmeniä brittibittereitä, laadukkaita toki, mutta täysin yllätyksettömiä.

IMG_2541

Kukko Ale onnistuu jäljittelemään brittiläisiä bittereitä. Kevyessä maussa on hunajaa ja hedelmäisyyttä, jälkimaussa kohtuullisesti katkeruutta. Mukana on ikävä kyllä Laitilan ”talon maku”, joka esiintyy useissa Laitilan oluissa. Sitä on vaikea kuvailla, jotkut sanovat sitä vihannesmaisuudeksi tai hernekeittomaisuudeksi, ja se korostuu oluen lämmetessä ja väljähtäessä. Tästä huolimatta Kukko Ale on ihan juotava bitter, joka ei tosin pärjää britannialaisille vastineilleen muuten kuin hinnassa.

 

 

Pisteet 26 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat.

Edullinen ja juotava suomalainen talousbitter.

Ginger ale ja root beer

Oluen nimellä myydään myös tuotteita jotka eivät ole olutta. Suomessa on ainakin jonkin verran tunnettu ginger ale tai ginger beer, joka on inkiväärillä maustettu juoma ja suomennetaan inkivääriolueksi. Root beer, juuriolut, on taas täällä päin vähän harvinaisempi, mutta ilmeisesti Yhdysvalloissa suosittu lasten virvoitusjuoma (vaikea kuvitella että Suomessa mikään olut-niminen voisi koskaan olla lapsille suunnattu juoma).

Olutta nämä eivät kuitenkaan ole. Sekä ginger ale että root beer ovat limonadeja, siis hiilihapotettua vettä, sokeria ja aromeja tai uutteita. Olutkin voi tietenkin sisältää näitä kaikkia, mutta oluen määritelmään kuuluu kuitenkin että se on valmistettu käymisteitse viljasta. Inkivääriolut ja juuriolut ovat vain vakiintuneita nimiä muutaman sadan vuoden takaa. Inkivääriolut saa makunsa nimensä mukaisesti inkivääristä, ja root beer taas sassafras-kasvin juuresta. Vaikka nämä eivät oluita olekaan, niin inkiväärioluessa on muutama seikka jotka oluenystävän kannattaa ottaa huomioon.

Ensinnäkin, markkinoilla on ginger aleja, jotka ovat valmistettu käymisteitse. Ne voivat sisältää alkoholia, ja inkiväärin maku on paljon voimakkaampi kuin tavallisissa limonadiversioissa. Väri voi olla samea ja pullon pohjalla voi olla sakkaa. Viljaa nämä eivät kuitenkaan sisällä joten oluesta ei edelleenkään ole kysymys. Jos inkivääriolut on käymisteitse valmistettu, on se yleensä etiketissä selvästi mainittu787494.

Toinen seikka löytyy Alkon valikoimasta, nimittäin sen olutosastolta voi löytää Stone’s Ginger Joe -juoman (kuvan lähde: Alko.fi). Haluan korostaa, että tällä juomalla ei ole mitään tekemistä oluen kanssa. Siinä ei ole viljaa, eikä sitä ei ole valmistettu käymisteitse. Alkoholia siinä on 4 % joka on saatu lisäämällä siihen viinaa (tästä syystä tätä myydään vain Alkossa, ei ruokakaupassa). Kyseessä on lonkero, ei olut. Etiketissä on kuitenkin mainittu ”ginger beer” joten sen takia tämä varmaan on Alkossa päätetty laittaa oluiden kanssa samaan hyllyyn.

Koska ginger beerin nimellä myydään melko erilaisia juomia, niin jakaisin ne neljään eri ryhmään:

1. Limonadit
Esimerkiksi Schweppes Ginger Ale. Miedon makuinen, käytetään paljon mikserinä.

2. Lonkerot
Esimerkiksi Stone’s Ginger Joe. Eli siis limonadi + viina.

3. Käymisteitse valmistetut vähäalkoholiset
Esimerkiksi Fentimans Ginger Beer. Yleensä selvästi voimakkaampi maku kuin limonadeissa.

4. Käymisteitse valmistetut alkoholilliseset
Esimerkkiä en osaa antaa koska nämä ovat aika harvinaisia, enkä ole tällaista koskaan maistanut. Tätä voi myös valmistaa itse, prosessi muistuttaa siman valmistusta.

Lopuksi tietenkin se tärkein asia, eli maku. Näitä juomia en ala pisteyttämään, mutta makua kuvailen muutamalla sanalla. Valintani osui White Rockin Root Beeriin ja Fentimans Ginger Beeriin. Näitä löytyy isoimmista marketeista, joistain erikoiskaupoista (Punnitse & Säästä), ja Fentimansia myös Alkosta. Fentimans löytyy sentään Alkosta oikeasta hyllystä, eli miksereiden joukosta.

IMG_2527

White Rockin Root Beer muistuttaa maultaan ja ulkonäöltään colaa. Se on kuitenkin vielä makeamman ja paksumman makuinen. Root beerillä on oma perusmakunsa joka tulee ilmeisesti sassafrasin juuresta, ja se muistuttaa hieman vaniljaa. Hiilihappoja on reilusti. Yhdysvalloissa on tapana kaataa root beer tuoppiin ja laittaa päälle pallo vaniljajäätelöä. En uskaltanut kokeilla.

IMG_2539

Fentimans Ginger Beerissa maistuu vahvasti inkivääri. Maku on kevyt ja raikas. Erilaiset yrtit maistuvat aluksi, jonka jälkeen inkivääri potkaisee oikein kunnolla. Suuhun ja nieluun tulee polttava tunne, joka on tuttu inkiväärin ystäville. Makeus, yrttisyys, raikkaus, ja polte muodostavat mielenkiintoisen yhdistelmän. Toimii hyvin mikserinä tai sellaisenaan kesäjuomaksi. Kai tämän on jollain lailla oltava terveellistäkin?

Hämmästyttävää on, että Fentimansin juoma tuli Helsingin Sanomien inkiväärioluttestissä viimeiseksi saaden vain yhden tähden. Itse kuitenkin pidin juomasta ja niin näytti moni Hesarin kommentoijakin. Vaikka limonadit eivät suosikkijuomiini kuulukaan, ovat inkivääri- ja juurioluen maut kuitenkin sen verran mielenkiintoisia että suosittelen niitä ennakkoluulottamasti kokeilemaan.

Laitilan Mississippi, suomalainen höyryolut

Höyryolut on hieman erikoisempi oluttyyppi, joka sinänsä on vaalea lager, mutta jonka valmistusprosessissa jätetään siihen normaalisti kuuluva viileässä säilytys pois. Tarinan mukaan höyryolut syntyikin siitä kun lageria alettiin valmistamaan Yhdysvalloissa 1800-luvulla, mutta tarvittavat viileät tilat puuttuivat. On varsin todennäköistä että näin valmistetut oluet eivät olleet kovinkaan laadukkaita. Hyvän höyryoluen valmistaminen vaatinee taitoa ja epätavallisten valmistusmenetelmien hallitsemista. Makuun tämä menetelmä vaikuttaa siten, että lageriin saadaan ale-tyyppisiä pehmeän hedelmäisiä makuja, siis olettaen että höyryolut on onnistunut. Epämiellyttävien sivumakujen vaara on ilmeinen.

Vuonna 2009 Laitilan Wirvoitusjuomatehdas toi kauppoihin Laitilan Kesä -oluen, joka lienee yksi ensimmäisiä Suomessa valmistettuja höyryoluita. Olut oli markkinoilla vain hetken aikaa, todennäköisesti menekki oli vaatimatonta. Mississippi on Laitilan toinen höyryolut, ja se ilmeistyi Alkon valikoimiin helmikuussa. Aiemmin tätä on voinut löytää joistain ravintoloista. Laitilan Kesää ei höyryolutta etsivän kannata enää ostaa, nimittäin sillä nimellä myydään tätä nykyä laimennettua, aromeilla maustettua omenaviiniä, eli siis ns. maitokauppalonkeroa.

Mississippi-olut on valmistettu yhteistyössä Yhdysvaltalaisen pienpanimo Yalobushan kanssa. Mississippin taival on alkanut mallikkaasti, se voitti Suomen paras olut 2014 -kilpailussa kategoriassa ”Vaalea lager yli 4,7 %”, ja nyt vuonna 2015 se pääsi Alkon käsityöläisolutvalikoimaan. Seuraavaksi se päätyy tämän blogin arvioitavaksi.

 

Laitilan Missisippi

 

Missisippissä on hyvin hedelmäinen tuoksu, josta löytää ainakin appelsiinin, sitruunan ja litsin aromeja. Niin tuoksussa kuin maussakin tulee esille tietynlainen höyryoluelle ominainen tunkkaisuus, joka ei onneksi voimakkuudeltaan ole kovinkaan häiritsevä. Mausta löytyy mukavasti pehmeyttä, hedelmäisyyttä ja täyteläisyyttä huomioiden sen, että kyseessä on kuitenkin vain 5,0 % vahvuinen lager. Humalointi on sekä aromeiltaan että katkeruudeltaan yllättävänkin voimakasta oluen tyyli huomioonottaen. Suuhun jää karkea jälkimaku.

 

Pisteet 34 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko.

Yhteistyö Yalobusha-panimon kanssa on tuottanut hedelmää. Toivottavasti höyryolut löytää oman paikkansa myös Suomen olutmarkkinoilta. Rohkea veto Laitilalta.