Ravintoloiden olutvalikoima – eräs esimerkki

Kävin syömässä Tivoli smørrebrød & øl -ravintolassa Tampereella. En ole ravintola-, enkä ruokakriitikko, mutta pitää mainita lyhyesti että tilaamani leipä oli hyvä ja hintakin kohdillaan. Ravintolan leivät ei siis ole mitään välipalasandwicheja, vaan ihan kunnon aterioita.

Kun ravintolan nimessäkin on olut mainittu, ja nettisivulla mainostetaan että ravintolan leipiä on hyvä nauttia skandinaavisten oluiden kanssa, niin odotin olutvalikoimalta vähän enemmän kuin normaalisti. Gastropubeista ja panimoravintoloista saa jo oletusarvona hyvän oluen ruokansa kylkeen, mutta muissa ruokaravintoloissa joutuu noin 90 % todennäköisyydellä pettymään. Olutvalikoimat ovat kasvaneet vuosien saatossa, mutta usein jos ravintolasta saa parin suomalaisen lagerin lisäksi jotain, niin se on Guinness / Krušovice / Newcastle Brown Ale / tai vastaava. Ei nämä huonoja oluita ole, mutta hieman tylsiä ja niitä saa 1/3 hintaan lähimmästä marketista. Harmillisinta on kuitenkin se, että näiden sopivuutta ruokajuomaksi on harvoin mietitty, pikemminkin on vain valittu muutamia tunnettuja oluita joita on helposti saatavilla maahantuojalta tai tukkurilta.

Tivolin olutvalikoimaa siis toiveikkaana odotin, onhan skandinaviassa paljon mielenkiintoisia pienpanimoita. Kuva olutvalikoimasta tulee tässä:

Tivoli olutvalikoima 2015

Huomatkaa kuva, jossa mainostetaan Mikkellerin olutta! Mikkeller on siis tanskalainen, kuuluisa ja maailmanlaajuisesti arvostettu pienpanimo. Mikkellerin olutta ei ikävä kyllä ollut Tivolissa tarjolla, kuva oli vain jokin esimerkki siitä minkälaista olutta on tarjolla jossain toisessa ravintolassa. Myönnän että tämä menee jo piikittelyksi, mutta onhan se aika röyhkeää laittaa kuva Mikkeller-mainoksesta tuollaisen olutlistan viereen. Entä kuinka skandinaavisia ovat Heineken, Krušovice, tai Sol?

Otin ruokajuomaksi veden.

Lapin Kulta – uusi etiketti, vanha maku?

Lapin Kulta on ollut joskus, ennen kuin aloitin omaa olutharrastustani hyvin suosittu olut Suomessa. Lapin Kullalla oli 90-luvulla jopa yli kolmanneksen osuus Suomen olutmarkkinoista. Olutta myös markkinoitiin ja vietiin ulkomaille, pohjoismaisena ”premium lagerina”. Nykyisinkin jos jonkin ulkomaisen ravintolan tai kaupan valikoimassa on yksi suomalainen olut, on se todennäköisimmin juuri Lapin Kulta.

En ole kovin syvästi perehtynyt Lapin Kullan historiaan, mutta alamäki 90-luvulta tähän päivään on ollut ilmeisesti melkoinen. Tunnetuimmat vaiheet lienee Harwallin juomatuotannon myynti ulkomaille vuonna 2002 (ja reilun 10 vuoden jälkeen omistajuuden palautuminen takaisin Hartwallin suvulle) sekä Tornion panimon sulkeminen 2009, jonka jälkeen Lapin Kultaa ei ole pantu Lapissa. Reseptiä muutettiin vuonna 2007, mutta mitään kovin mullistavaa muutosta makuun ei tullut. Markkinaosuus oli vuoden 2009 tienoilla enää noin 10 % , siitä eteenpäin ei ole tilastoja saatavilla kun ne ilmeisesti rikkoivat jotain kilpailulainsäädäntöä, mutta hihasta voisi ravistaa nykyisen markkinaosuuden olevan vain parin prosentin hujakoilla. Lapin Kulta yrittää vielä, avainlipulla ja täysmaltaisuudella, mitkä ovat sinänsä ihan hatun noston arvoisia asioita, mutta miten ne riittää kun korkean verotuksen ja vaikeutetun mainonnan vuoksi suurin kilpailuvaltti on hinta?

Lapin Kulta

Kilpailijoista voi tietenkin aina erottautua avainlippujen ja täysmaltaisuuden lisäksi myös maulla, mutta Lapin Kulta ei tähän lähde. Maku on vetinen, ”karkea”, hieman tunkkainen ja hiivainen sekä vähäisesti humaloitu. Tölkki oli uudistunut jonka takia ajattelin tätä maistaa vuosien tauon jälkeen, olen siis sillä tavoin markkinoinnin uhri. Ei tämä kuitenkaan eroa merkittävästi maultaan kilpailijoistaan. Pahimmilta virhemauilta vältytään ja kyllä tätä yhden juo tarpeeksi hyvin viilennettynä.

 

Pisteet 17 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat.

Suomalainen bulkkilager, jolle annettava erityismaininta täysmaltaisuudesta. Tämä on yksi niistä tuotteista joita kehitetään brändi edellä, maku perässä. Lähimarketista saa parempaakin ja tunturipurojen raikkaus on vain nostalgiaa.