Alkoholimainontaa rajoitetaan

Hallitus sai kuin saikin tehtyä pientä kiusaa oluen ystäville, vaikka onneksi vakavemmat kiusanteot kuten veronkorotukset ja saatavuuden rajoittamiset eivät toteutuneetkaan. Mainontaa halutaan rajoittaa, jonka takia bussipysäkeiltä olutmainokset häviävät ja alkoholia saa mainostaa televisiossa vasta klo 22 jälkeen (nykyään klo 21 jälkeen). Ei siis mitään kovin vakavaa. Mutta yksi asia kuitenkin osuu pahasti juuri suomalaisiin pienpanimoihin sekä ravintoloihin; sosiaalisessa mediassa alkoholin mainostamista rajoitetaan paljon, ja mahdollisesti se loppuu kokonaan. Pienpanimoille tämä on paha asia juuri sen takia koska heille some on todella tärkeä markkinointikanava. Itsekin kuulen monista uutuusoluista Facebookin tai blogien kautta. Ravintolan olutvalikoimaa ei saa kehua. Asiakkaita ei tietenkään voida syyttää mistään, vaan jos ravintola ei poista asiakkaiden kehuja facebook-seinältään niin poliisit ja syyttäjä tulevat ravintoloitsijan kimppuun.

Laki ei ole vielä voimassa eikä Valvirakaan ole tehnyt vielä ohjeistusta asiaan. Nähtäväksi siis jää mitä todellisuudessa tapahtuu. Koska lakiin on jätetty tulkinnanvaraa, niin on jopa mahdollista että Valviran todennäköisesti hyvin tiukkaa tulkintaa tullaan testaamaan oikeudessa.

Jos mietitään vielä enemmän tulevaisuutta, niin todennäköisesti seuraavien eduskuntavaalien jälkeen meillä on hyvin erinäköinen hallitus joka jatkaa alkoholilainsäädännön sorvaamista. Tällä hetkellä gallupien johdossa komeilee keskusta, joka muuten jättikin vastalauseen kun tätä alkoholimainonnan kiristystä käsiteltiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vuoden 2013 lopussa. Keskustan mielestä nimittäin hallituksen toimet rajoittamiselle ovat riittämättömät! Alkoholimainonta pitäisi keskustalaisten mielestä kieltää myös yleisötapahtumissa, ja lisäksi mielikuvamainonta pitäisi lopettaa. Enpä siis uskalla kovin hyvää tulevaisuutta ennustaa alkoholimainonnalle.

 

Verkkouutiset: Keskusta ja alkoholimainonta

Yle Uutiset: Suosikkioluen kehuminen lainvastaiseksi? 

Tartto ja Viron oluet jälleen

Tallinna olutkaupunkina on ollut tämän blogin luetuin postaus, ja se sai jopa muutaman kommentin ja keskusteluakin aikaiseksi OlutOppaan foorumilla. Eniten puhutti se, että hyviä pubeja ja oluita löytyisi paljon esiteltyä enemmänkin. Tämä varmasti on totta. Parin päivän reissulla jonka päätarkoituksena ei ollut pubien kiertäminen ei varmasti pysty saamaan täydellistä kuvaa Tallinnan oluttarjonnasta. Henkilökohtainen olutblogi kun tämä kuitenkin on, niin kerron pääasiassa omista kokemuksistani ja keskityn enemmän oluisiin (valikoima ja laatu) kuin ravintoloihin. Jos pubien kiertäminen Tallinnassa kiinnostaa, niin kannattaa tutustua Baarimies Tallinnassa -kirjaan. Lisäksi Olutwikin Tallinna-sivusta saa hyviä vinkkejä käymisen arvoisista paikoista. Huomionarvoisena uutena paikkana on ainakin olutkauppa Špunka jossa on kuulemma laadukas olutvalikoima ja muutama hanakin (joista saa ostettua olutta muovipullossa mukaansa).

Tällä kertaa pikainen reissu tuli tehtyä Tarttoon, ja Tallinnakin oli tietenkin välipysäkkinä. Tallinnassa kuitenkin olutkulttuuria ei tullut muuten harrastettua kuin käymällä SuperAlkossa ostamassa laatikollinen Triple Karmelietia ja Hoegaardenia. Hinta oli aika lähellä puolet Alkon hinnoista. Tartossa ei ollut SuperAlkoa, mutta muutoin olutvalikoimaa oli lähes Tallinnan veroisesti. (Tartossa onkin SuperAlko, mutta siellä ei tullut vierailtua)

Olutkaupoista tärkein on Öllepood nr. 1 Gambrinus, joka muistutti hyvin läheisesti molempia Tallinnan olutkauppoja. Eli siis belgialaisia ja brittiläisiä löytyi paljon, ja tietenkin virolaisia ja erikoisuutena islantilaisia. Ihan mukava valikoima, joskin vakavimmat oluenmaistelijat ovat näistä valikoimista mielenkiintoisimmat jo maistaneet. Noin 200 oluen valikoima on sinänsä laaja, mutta hajanainen eikä oikein mihinkään keskittyvä. Jälleen Orvalin hinta hirvitti, eli ei todellakaan kannata luottaa siihen että Virossa olut olisi aina edullisempaa. Mutta pikkujutuista ei auta valittaa, tällainen puoti kelpaisi aivan mainiosti Tampereelle jos laki sen sallisi. Öllepoodin lisäksi muita olutkauppoja ei Tartossa ole, mutta ainakin Kaubamajan alakerran ruokakaupasta löytyi virolaisia, ja vähän muunkinmaalaisia pienpanimo-oluita, kylmähyllystä ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Muissa kaupoissa olutlinja on yleensä se ”A. Le Coq + Guinness”, joskin Coqin Tömmu Hiid -olut yllätti olemalla oikein kelpo ja kevyt tumma lager.

Pubeista tärkein lienee J. R. Schramm’i Keller. Hienosti sisustettu ja kellaripubiksi jopa tilava. Olutlistan sai tiskiltä pöytään tutkittavaksi jos ei heti keksinyt mitä halusi tilata. Selvästi nuorekas paikka ja oletettavasti opiskelijoiden suosiossa. Täällä tuli nautitittua hanasta myös tähän mennessä paras virolainen olut, Pöhjala Pöhja Konn, mikä oli mainio double IPA. Tähän väliin voisin myös oman kokemukseni perusteella sanoa, että Pöhjola on ainoa virolainen pienpanimo jolla on oluen laatu kokonaisvaltaisesti kunnossa. Jos puhutaan muista pienpanimoista, kuten Öllenaut, Lehe ja Vormsi, tai vaikka Tallinnan satamaravintola Kochi Aid, niin näiden oluissa on hyvin usein tunkkaisuutta, metallista sivumakua tai sitten olut on vain sen verran epätasapainoinen kokonaisuus ettei siitä ihan täysillä voi nauttia. Pöhjolan oluet ovat kuitenkin olleet onnistuneita tapauksia. Tässä näkyy Viron pienpanimokulttuurin nuoruus, ja ainakin haluan uskoa että näiltä kaikilta mainitsemiltani panimoilta tullaan näkemään parempia oluita jo muutaman vuoden sisällä.

Toinen mainitsemisen arvoinen olutravintola oli Lokaal Pirogov, jossa sai 0,5 l tuopin vaaleaa Leffeä hanasta hintaan 3 euroa. Vertailun vuoksi pieni pullo Alkossa on kalliimpi. Tämä paikka ei ollut ihan yhtä viihtyisä, eikä olutvalikoima ollut yhtä laaja kuin Kellerissä, mutta käymisen arvoinen siitä huolimatta. Kaikki nämä mainitsemani paikat sijaitsevat Rüütli / Küüni -kadun varrella, ja tältä keskustan kävelykadulta löytyy myös muita tutustumisen arvoisia pubeja, viinibaareja ja ravintoloita. Minkälaisia pubeja ja kauppoja sitten keskustan ulkopuolelta löytyy, sitä en tiedä. Kokemuksistaan voi laittaa kommenttia alle.

Mainitaan lisäksi että Tartosta löytyy A. Le Coqin olutmuseo, jonne pääsee vain opastetuille kierroksille torstaisin ja lauantaisin. Museo toimii panimon yhteydessä, joten ilmeisesti tämän takia sinne on näin rajallinen pääsymahdollisuus. Panimolla on myös oma myymälä, mutta se sattui olemaan suljettuna juuri sinä ajankohtana kun otse olin Tartossa. Mainostetaan vielä että Hansa Hotellin pubissa kannattaa käydä, ehkä ei olutvalikoiman, mutta ihan pelkän sisustuksen takia.

hansa hotel pub

Oluisiin liittyviä kuvia ei tällä kertaa montaa tullut otettua, mutta jokatapauksessa, tällaisia terveisiä Tartosta. Edelleen väitän että Viro ei olutharrastajan parhaita kohteita ole, joskin hyviäkin puolia löytyy. Hinnat ovat useimmiten edullisia, valikoima eroaa jonkin verran Suomen valikoimista ja kotiin saa ostettua vapaammin oluita. Toki pubien ja oluiden lisäksi Virosta löytyy paljon muutakin, mutta matkailublogit on sitten erikseen. Jään odottamaan mihin suuntaan Viron pienpanimokulttuuri kehittyy ja mahdollisesti raportoin siitä blogissani myöhemmin.

Yardbird Pale Ale

Tämän päivän arvostelussa on Olutverkon tämän viikon olut, Greene King Yardbird Pale Ale. Greene King on brittiläinen panimo jonka oluita näkee kohtuullisesti Suomen kaupoissa ja ravintoloissakin. Greene King on suhteellisen iso yhtiö, joka panimotoimintansa ohessa pyörittää merkittävää pub- ja ravintolabisnestä Englannissa. Wikipedian mukaan CAMRA on ollut huolissaan pubien valikoimien supistumisesta, kun Greene King ostaa pieniä pubeja ja korvaa niiden valikoiman omalla tuotepaletillaan. Mutta keskitytään ravintoloiden sijasta tällä kertaa itse olueen, eli kuinka Yardbird pärjää muiden lukuisten pale ale -oluiden joukossa.

yardbird

Lasiin kaataessa vaahtoa muodostuu vain vähän, väri on kirkkaan kuparinen. Tuoksussa ollaan parhaimmillaan, siitä löytyy runsaasti niin kypsiä hedelmiä kuin myös raikasta sitruunaa, sekä maltaisuutta. Maussa hedelmäiset aromit toistuvat toffeemaisen makeuden kanssa, mutta mukana on tunkkainen pohjamaku, mikä tekee oluesta vähemmän raikkaan. Jälkimaussa on hieman asiaan kuuluvaa katkeruutta. Kokonaisuus ei yllätä eikä säväytä, joskaan ei tämä huonokaan olut ole. Näitähän Suomen ruokakaupoissa jo ennestään riittää; brittiläinen noin 4 % vaalea ale/bitter/IPA joka on ihan kohtuullisen hyvä.

 

Pisteet 30 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Laajan olutvalikoiman ruokakaupat.

 

Mitäänsanomaton mutta mukiinmenevä olut. Etiketin mainostama ”refreshing” ei aivan toteudu.