Laitilan Kievari Ameriikan Ale

Suomalaiset suuret pienpanimot, Laitilan, Mallaskosken ja Nokian, ovat tuoneet markkinoille omat näkemyksensä amerikkalaisesta pale ale -oluesta. Laitilalla on Kievari Ameriikan Ale, Mallaskoskella Valioluokka Pale Ale ja Nokialla Keisari 66 American Pale Ale. Nokia sai oluensa kauppoihin 2013 ja kuten aiemminkin on tullut mainittua, oli se aikamoinen yllättäjä ja maitokauppaoluiden parhaimmistoa. Mallaskoski ja Laitila seurasivat perässä tänä vuonna, mutta eivät pääse aivan samalle tasolle.

ameriikan

Ameriikan Ale on väriltään kuparista ja sameaa. Tuoksussa on sitruunaa ja mallasta. Maku on sitrushedelmäinen ja havuneulainen, lopussa kohtuullisen katkera. Sivumakuina on hieman metallisuutta ja tunkkaisuutta. Lämmetessään esiin tulee myös vihannesmaisuutta, mikä on tyypillistä Laitilan oluille. Tästäkin huolimatta sopivan kylmänä tämä maistui mausteisen makkararuoan kanssa.

 

Pisteet 28 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat.

Melko heikko pale ale, menettelee ruokajuomana. Kaupasta, Alkosta ja ravintoloista löytyy paljon parempiakin vaihtoehtoja.

Foster´s Radler with Grapefruit

Radlerit eivät ole Suomessa kovin yleisiä, Lidlillä on ollut niitä satunnaisesti myynnissä ja viime kesänä Foster’s toi markkinoille oman Radlerinsa mainoskampanjan saattelemana. Tänä kesänä Foster’s toi markkinoille greippiradlerin tavallisen radlerinsa rinnalle.

Radler ei sinänsä ole oluttyyli, vaan se on vaaleaa lageria sekoitettuna sitruunalimuun, yleensä suhteessa puolet ja puolet. Tästä syystä alkoholipitoisuuskin on alhainen, tässä tapauksessa 2,0 %. Radleria voi  tehdä helposti itsekin. Radleria on hankala arvostella oluena tai vertailla muihin oluisiin. Se voidaan luokitella vähäalkoholiseksi olueksi tai hedelmäolueksi (jotka eivät nekään mielestäni ole omia oluttyylejään).

radler

Väri on samea ja kellertävän harmaa, vaahtoa löytyy vain vähän. Greippilimulle tämä maistuu. Maussa ja tuoksussa voi havaita pientä maltaisuutta, mutta humalointia tai katkeruutta ei oikeastaan ole. Tämä on makeaa, mutta ei kuitenkaan ihan yhtä makeaa kuin useimmat kaupan limonadit. Lisäksi greipin kirpeys tasapainottaa makeutta.

 

Pisteet 19 / 50

Tyylitähdet ? (en tiedä mihin tätä pitäisi vertailla)

Saatavuus: isot ruokakaupat.

Jos pitää oluen ja limun sekoituksesta, niin tämä on luultavasti parasta mitä kaupasta saa. Vaikka Radler ei juuri oluelta maistukaan, niin ei tämä silti ole huonoin olut mitä kaupoista löytyy.

Sinebrychoff Olutmestarin Vehnä

Sinebrychoff tuo oman lisänsä Suomen olutkulttuuriin ja olutvalikoimaan Olutmestari-oluillaan, joista toinen, Vehnä, on nyt arvostelussa. Ilmeisesti tästä on muodostumassa vuotuinen perinne. Vuonna 2013 markkinoille tuli Olutmestarin IPA 777, joka oli pelkästään tyyliltään aikamoinen yllätys ”Koffilta”, eikä laadussakaan suuremmin valittamista ollut. Kun sitä oli vielä saatavilla laajasti ravintoloissa niin eihän siinä kauaa mennyt kun se myytiin loppuun. Olutmestari-oluita tehdään tietääkseni yksi kertaerä jota ei pulloteta, joten niitä on saatavilla vain ravintoloiden hanoista rajoitetun ajan. Oluet tehdään yhteistyössä vuotuisen Olutmestari-kilpailun voittajan kanssa. Vuoden 2014 voittaja on Juha Sorsa, joka on töissä Tampereella Gastropub Tuulensuussa.

vehna1

Ikävä kyllä Vehnä ei onnistu yllättämään positiivisesti samalla tavoin kuin IPA 777. Samea väri ja kestävä vaahto lupaavat kyllä hyvää. Tuoksu on hedelmäinen ja sitruksinen, mutta myös hieman muovinen. Melko kevyt maku on makeahko, banaaninen, hieman metallinen ja alkoholinen. Huomautan että olut tarjoiltiin lähes jääkylmänä, mikä ei tuo vehnäoluen (tai minkään muunkaan oluen) parhaimpia puolia esiin. Jälkimaussa on jonkin verran katkeruutta, mutta se olisi tarvinnut kaverikseen täyteläisemmän rungon. Tasapainoisuus uupuu.

 

Pisteet 28/50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Olutravintolat.

Olisin kaivannut täyteläisempää makua, mutta tämäkin menettelee. Tarjoilulämpötilalla voi olla pisteisiin pieni vaikutus.