Alkoholituonti Virosta jälleen otsikoissa

Jotkut politiikan aihealueet ovat sellaisia että poliitikoilta menee täysin pasmat sekaisin kun niistä aletaan puhumaan. Yksi tällainen aihe on alkoholin tuonti ulkomailta, mikä on ollut viimepäivinä otsikoissa. Terve järki lentää ikkunasta pihalle, toiset kun tarttuvat johonkin mitättömiin yksityiskohtiin kuten onko tasa-arvoista että bodari jaksaa kantaa viinaa enemmän maihin kuin eläkeläismummo, ja toiset taas syyttävät Viroa viinaveroparatiisiksi.

Sampsa Katajan möläytys viinaveroparatiisista on tietenkin täyttä puppua. Virossa on Eurooppalaisittain keskitasoinen alkoholiverotus. Tottakai se tarkoittaa sitä että se on huomattavasti alemmalla tasolla kuin Suomessa. Mutta tässähän on se syy miksi EU:hun haluttiin liittyä; että ihmiset ja tavarat saisivat vapaasti liikkua EU-alueen sisällä. Nyt kun tätä oikeutta käytetään alkoholin tuomiseen Virosta, niin alkaa Suomen EU-myönteisimmänkin puolueen kansanedustaja hätääntymään.

Yhtenä ratkaisuvaihtoehtona tietenkin on alkoholiveron alentaminen täällä omassa kotimaassamme. En tosin usko että silläkään on enää mitään merkitystä. Alkoholin hankkiminen Virosta on tehty jo niin helpoksi ja edulliseksi (katso netistä hinnat ja valikoimat, valitse tuotteet ja kun saavut rantaan ne jo odottavat satamassa), että vaikka alkoholivero puolitettaisiin, tai jopa laskettaisiin Viron tasolle, ei viinaralli katoaisi mihinkään. Hintaero olisi kuitenkin olemassa Viron hyväksi, osittain yleisen kustannustason, osin alkoholimonopoliliikkeemme Alkon jäykästä hinnoittelusta johtuen.

Viinaralli on tullut jäädäkseen. Se poistuu tai vähenee merkittävästi vasta sitten kun Viron ja Suomen yleinen hintataso alkaa tasoittua, alkoholiveroa on laskettu useita kymmeniä prosenttiyksikköjä ja Alkon monopoliasema purettu. Vaikka nämä kaikki tapahtuisivat, niin aikaa siihen tulee menemään paljon. Ei varmaan kannata puhua vuosista, vaan vuosikymmenistä.

Suosittelen lämpimästi kaikille oluen hakemista Virosta, vaikka valikoimat eivät vielä kovin laajat olekaan. Suomalaisia pienpanimo-oluita ei ole vielä paljoa saatavilla, mutta uskoakseni siihenkin on tulossa muutosta. Muutama hintavertailu laadukkaista ulkomaisista oluista:

Alkon hinta / SuperAlkon hinta

Hoegaarden 3,49 e / 1,55 e

Tripel Karmeliet 4,09 e / 2,40 e

Franziskaner Hefeweissbier 3,91 e / 1,75 e

Loppuun haluan vielä sanoa, että vaikka Alkoa tässä kritisoin, niin lainsäädäntö ei ole Alkon vika. Alko tekee sen mitä sen on lain puolesta mahdollista tehdä. Hyvä firma on ikävä kyllä poliitikkojen pelinappulana.

Schneider Weisse Tap 4 Mein Grünes

Saksalainen G. Schneider & Sohn -panimo valmistaa laadukkaita Schneider Weisse -sarjan oluita, ja niitä on Alkon valikoimassa tällä hetkellä kaksikin kappaletta. Schneider Weisse -oluilla on jokaisella oma nimensä (esim. Mein Grünes) ja numero (esim. Tap 4), joka ilmeisemmin tarkoittaa sen hanan numeroa josta kyseistä olutta tulee panimon ravintolassa. Jos siis on vaikeuksia muistaa G. Schneider & Sohn Schneider Weisse Tap 4 Mein Grünesin nimeä ulkoa, on paljon helpompaa puhua ”Schneiderin nelosesta”. Toinen Alkon Schneider on numero kuusi, mikä taas on hyvin vahva ja tumma vehnäolut, oman tyylinsä parhaimmistoa.

schneider4

Tällä kertaa arvosteluvuorossa olevasta oluesta on mainittava aluksi kaksi asiaa mitkä erottavat tämän tavanomaisista hefeweizeneista. Ensinnäkin kyseessä on luomuolut. Tämä tarkoittaa että oluessa käytettävä ohra ja vehnä ovat luomutuotantoa, kuten myös humala. Tämä tuskin vaikuttaa suuremmin oluen makuun, mutta haluaisin ainakin uskoa että humalan aromit olisivat voimakkaammat luomukasvatetuissa kuin tehotuotetuissa kasveissa. Mitään kokemusta tai tietoa minulla ei asiasta kuitenkaan ole. Toinen mainittava asia on oluen suhteellisen korkea alkoholipitoisuus; 6,2 %. Useimmissa hefeweizeneissa on noin prosenttiyksikköä vähemmän alkoholia.

Schneiderin Tap 4 on väriltään hyvin samean keltainen ja se tuoksuu voimakkaasti sitruunalta, appelsiinilta ja banaanilta. Maku ja suutuntuma ovat yllättävän tasapainoiset; makeutta ei ole liikaa, hedelmäisyys ja lievä mausteisuus maistuvat selvästi, hiilihapot tuovat raikkautta ja lopussa humalointi tuo maltillista katkeruttaa. Alkoholi tuntuu suussa, mutta se ei kuitenkaan maistu läpi.

 

Pisteet 38 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko.

Vahvempi ja vähemmän makea hefeweizen, josta banaanin lisäksi löytyy sitruunaa ja appelsiinia. Ei se tavanomaisin tai klassisin vehnäolut, mutta siitä huolimatta erinomainen.

Pyynikin Kauppa IPA

Vahvasti humaloidut oluet pysyvät sitkeästi olutmaailmassa pinnalla ja suomalaisetkin panimot tuovat markkinoille ipoja ja apoja jatkuvasti. Pyynikin osuvasti nimetty Kauppa IPA sisältää alkoholia 4,7 %, joten sitä saa ostettua ruokakaupoista. Tyyliltään tämä menee session IPA -kategoriaan, ja oletuksena on että jotain Lutakko IPAn tapaista on luvassa.

kauppaipa

Väri on tumman samean keltainen ja kenties runsaasta hiivasta johtuen hieman harmahtava. Ainakaan ihan kaikkea sakkaa ei kannata pullosta lasiin kaataa. Tuoksu on mukavan hedelmäinen, mutta hieman tunkkainen. Maku taas on kevyen hedelmäinen, erityisesti greippinen, melko tasapainoinen ja helposti juotava. Sen suurempia yllätyksiä olut ei tarjoa, mutta on kuitenkin kohtuullisen hyvä ruokakaupasta saatava olut.

 

Pisteet 32 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Laajan valikoiman ruokakaupat, mahdollisesti myös jotkut ravintolat.

Kevyt kesäipa Pyynikiltä.

 

SOPP Tampere 2014

sopp2014

 

Suuret oluet pienet panimot alkoi eilen Tampereen keskustorilla. Tapahtumassa on tarjolla mm. Koskipanimon (Plevna), Hiiden, Beer Hunter’sin, Ruosniemen, Pyynikin ja Rekolan oluita. Tarkemmat juomalistat löytyy Jaskan Kaljojen blogista. Mainitaan nyt erikseen maistamani Beer Hunter’sin Mufloni Simcoe Saison, joka on erinomainen kesäjuoma.

Pari sanaa lyhyesti itse tapahtumasta; pääsymaksu on 10 euroa klo 18 jälkeen, muutoin ilmainen sisäänpääsy. Paikan päältä saa tyhjän tuopin kolmen euron hintaan jonka saa pitää itsellään tai jos sen palauttaa, saa takaisin kaksi euroa. Nurkkauksessa on lasinpesupiste jossa voi lasinsa pestä ja huuhdella omatoimisesti.

Hanaoluita saa 0,2 ja 0,4 dl annoksina, hinnat ovat noin 3 e ja 6 e pienellä vaihtelulla. Myös pulloja myydään joiden hinnat vaihtelevat. Käteistä kannattaa olla mukana. Panimoilla oli melko hyvät valikoimat oluitaan tarjolla ja mukana oli myös uutuuksia joista osa on ensimmäistä kertaa myynnissä.

Pöytiä oli runsaasti ja istumapaikka löytyi helposti ainakin torstaina. Tapahtuma-alue on kuitenkin verrattain pieni, joten viikonloppuna voi olla ruuhkaa. Tarjolla oli myös jotain purtavaa, esim. hampurilaisia, mutta tapahtuman pääpaino selkeästi on juomilla, ei ruoalla.

Aika hyvät fiilikset jäi tapahtumasta ja kelitkin suosivat. SOPP on auki vielä tänään ja huomenna, joten vielä kerkeää mukaan Tampereen parhaaseen oluttapahtumaan.

Blogini seuraaminen

Jos haluat saada tietoa milloin blogissani on uutta luettavaa, on siihen tarjolla monta tapaa.

Jos haluat sähköpostiisi ilmoituksen uusista kirjoituksista, niin laita osoitteesi alle ja klikkaa ”Subscribe”.

(Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muuhun kuin automaattisiin sähköposti-ilmoituksiin, ja jokaisessa sähköpostiviestissä on linkki ilmoitusten peruuttamiseen.)

Blogini löytyy BlogilistastaBloglovin’ista, ja Top 100 Olutblogeista.

Twitterissä ja Facebookissa julkaistaan linkit uusiin artikkeleihin.

Lisäksi on vielä mahdollista seurata uusia kirjoituksia RSS-syötteen avulla.

Nämä linkit löytyvät nyt kaikki myös sivuston oikeasta laidasta.

Grafenwalder Shandy

Grafenwalderin Shandy on aikasemmin ollut myynnissä nimellä Grafenwalder Radler. Tämä on yksi harvoja Suomessa myytäviä radlereita, ja myynnissä vain Lidlissä kesäisin. Aiemmin arvostelemastani Foster’sin Radlerista tämä eroaa siten, että tässä oikeasti jo maistuu olut. Ei kovin hyvä sellainen, mutta maistuu kuitenkin.

grafenwaldershandy

Grafenwalder Shandy on tehty sekoittamalla puolet olutta ja limonadia. Ja täsmälleen siltä se myös maistuu. Epäilen että oluena on käytetty saksalaistyylistä 5 % vahvuista pilsneriä ja limonadina jotain Spriten tyyppistä. Väri on hailakan keltainen, vaahtoa muodostuu vähän mutta se katoaa nopeasti. Hyvin miedossa tuoksussa tulee esiin maltaisuutta ja sitruunaa. Makeassa maussa sitruuna tulee jo voimakkaammin esiin, mallas maistuu vähän taustalla ja lopussa on jopa yllättäen hieman humalan tuomaa katkeruutta mukana. Jälkimaku on karkea, tunkkainen ja epämiellyttävä.

 

Pisteet 15 / 50

Tyylitähdet ?

Saatavuus: Lidl.

Foster’sin radlereihin verrattuna tämä jo maistuu oluelta, mutta tässä tapauksessa se ei ole hyvä asia.

Franziskaner Weissbier Naturtrüb

Franziskanerin hefe-weizen on todellinen klassikko. Perinteinen, tyylipuhdas ja tasapainoinen. Kaiken lisäksi kohtuuhintainen ja laajasti saatavilla niin Alkoista kuin ravintoloista. Kohtuuhintainen on tietenkin suhteellinen käsite, Alkossa hinta on 3,91 e, joka ei tietty ole ryöstöhinta hyvästä ja laadukkaasta oluesta. Toisaalta SuperAlkosta tätä saa 1,75 e per pullo, ja sieltä on tämäkin yksilö hankittu. Mutta ei nillitetä siitä enempää, vaan nautitaan.

franziskaner

Väri on tumman samean keltainen ja vaahtoa muodostuu reilusti ja se pysyy pinnalla pitkään. Tuoksu on voimakkaan banaaninen ja mausteinen. Maku on melko makea ja siten täyteläinen, mutta pysyy kuitenkin helposti juotavana ja raikkaanakin, osin kirpeän hiilihappoisuuden takia. Oluesta voi maistaa banaanin lisäksi muitakin hedelmiä, kuten appelsiinia ja päärynää. Katkeruutta ei ole juuri lainkaan tasapainottamassa makeutta, mutta jälkimaku on onneksi hieman miellyttävällä tavalla hapan.

 

Pisteet 37 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko ja laajasti ravintoloissa ja pubeissa.

Sinänsä Franziskaner ei tarjoa suuria yllätyksiä, mutta se onnistuu olemaan makeudestaan huolimatta tasapainoinen ja yksinkertaisesti vain todella hyvän makuinen. Yksi maailman parhaista hefe-weizeneista.

Beer Hunter’s Mufloni Muflonator

Dobbelbockit nimetään Saksassa usein ator-päätteisin sanoin. Ilmeisesti perinne juontuu siitä kun Saksassa 1800-luvun loppupuolella monet panimot valmistavat Salvator-nimistä olutta, kunnes laki määräsi Salvator-nimen yksinoikeudeksi yhdelle panimolle (Paulaner) ja muiden piti keksiä uudet nimet oluilleen. Niinpä markkinoilta voi löytää mm. Celebrator-, Palmator-, ja Jacobator-nimisiä oluita. Omasta mielestäni dobbelbockit kuuluvat lager-oluiden parhaimmistoon, mutta läheskään kaikki niistä eivät ole onnistuneita. Jotkut ovat ylimakeita, joidenkin maussa alkoholi puskee esiin. En tiedä markkinoidaanko Olvin Tuplapukkia enää nykypäivänä dobbelbock-tyyppisenä oluena, mutta sitähän se ei ole.

muflonator

Porilaisen Beer Hunter’sin Muflonator on kuitenkin lähempänä saksalaisia dobbelbockeja. Tuoksu on voimakkaan paahteinen, lähes palanut. Maku on paahtunut, palanut, ja hedelmäinen. 6,5 % alkoholipitoisuus ei maistu eikä tunnu maussa ollenkaan. Hieman ohut suutuntuma tekee tästä voimakkaasta maustaan huolimatta helposti juotavaa. Maltaista runkoa kaipaisi enemmän, ja paahtuneisuus jyrää muita makuja liiaksi alleen.

 

Pisteet 29 / 30

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko.

Muflonator menettelee, mutta parhaimpien saksalaisten dobbelbockien tasosta se jää kuitenkin kauas.

Ridgeway Quadruple

Alkon valikoimissa tuntuu olevan kokoajan vähintään yksi Ridgewayn olut. Tällä hetkellä niitä on kolme. Tämä brittiläinen panimo ei ole niitä mielenkiintoisimpia saati erikoisimpia panimoita, mutta ovat kuitenkiin tehneet monia ihan mukiinmeneviä ja laadukkaita oluita. Alkon jouluvalikoimaan yleensä tulee jokin Ridgewayn Elf-sarjan olut.

ridgeimp

Termi ”quadruple” liittyy belgialaisiin hyvin vahvoihin oluihin, mutta Ridgeway Quadruple ei oikein belgitunnelmaa saa aikaiseksi. Tuoksussa on kuivattuja hedelmiä ja alkoholia. Maku on erittäin sokerisen makea, joka onkin tarpeen peittämään alkoholin makua, jota onkin tässä oluessa 12 %. Makeus ja rusinamainen hedelmäisyys eivät kuitenkaan riitä sitä kokonaan peittämään, ja olut onkin sekä tuoksultaan että maultaan viinamainen. En minä voi sanoa nauttivani tästä oluesta, vaikka voimakas, tiivistynyt, portviinimäinen hedelmäisyys onkin tämän oluen parhaimpia ja mielenkiintoisimpia puolia.

 

Pisteet 24 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Alko.

Suoraan sanottuna en siedä todella makeita oluita, enkä sellaisia joissa alkoholi tulee liian selvästi maussa esiin. Siksi Ridgewayn Quadruple ei ole minun olueni. Kyllä tätä kuitenkin pullollisen joi, koska maku muistutti oluen jälkeen parasta juomaa mitä maailmassa on, eli portviiniä.

Lapin Kulta Arctic Malt Alkoholiton 0,0 %

arctic0

Harvassa oluessa yhtenä valmistusaineena on ”aromi”. Lapin Kullan alkoholittomassa oluessa sellainen on. Oletan vahvasti että kyseinen aromi on sitruuna-aromi, koska sitruunan maku tulee oluessa kummallisesti esiin.

Tuoksu on hieman viljainen. Vetinen ja mieto maku on samaten viljainen, metallinen ja sitruunainen. Korostan vielä että maku on hyvin mieto, tämä ei paljoa vichystä eroa. Keveydestään huolimatta olut ei kuitenkaan osaa olla edes erityisen raikas.

 

Pisteet 13 / 50

Tyylitähdet Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat.

Vaaleana lagerina erittäin huono. Jos vertaa muihin alkoholittomiin lagereihin, niin on niitä huonompiakin olemassa, mutta ei tälle silti löydy syytä ostaa uudelleen.