Nokian Panimon Keisari Elowehnä

Nokian Panimo on tällä hetkellä Suomen toiseksi suurin pienpanimo. Panimo on keskittynyt alle 4,7 % vahvuisiin oluisiin joita saakin ruokakaupoista pitkin Suomea. Kaksi olutta, Münchener IV ja Året Runt ovat tällä hetkellä myös Alkon valikoimassa, nekin ovat vahvemmat versiot ruokakaupoista saatavista oluista. Muistikuvieni mukaan ne ovat olleet Alkon vakiovalikoimissa jo useiden vuosien ajan.

Panimolla ei ole ollut täysin ruusuinen historia. Nokian vesikriisi 2007 iski myös panimoon, ja tuotanto jouduttiin pysäyttämään väliaikaisesti. Lisää historiikkia siitä kiinnostuneille löytyy esim. Jaskan Kaljojen blogista. Lisäksi, ainakin omasta mielestäni panimon olutvalikoima ei ollut tuolloin kovin ihmeellinen. Året Runt, Münchener, Dark ja Lager eivät minulle erityisemmin maistuneet. Siksi tänään maisteluvuorossa oleva EloWehnä oli hyvin positiivinen yllätys markkinoille tullessaan vuonna 2010. Tämän jälkeen markkinoille tulleet Kellariolut ja Tumma Luomu olivat myös ihan mukavia oluita, ja sitten ilmestyikin tämän panimon varsinainen täysosuma, Keisari 66 American Pale Ale, johon on ehkä palattava myöhemmin.

elow

Mutta tänään on vuorossa taas kerran hefe-weizen, kelitkin alkavat olemaan jo aika hyvät näiden nauttimiselle. Vaahtoa muodostuu jonkin verran mutta ikävästi se laskee melkein olemattomiin. Tuoksu on kohtuullisen raikas, banaaninen ja mausteinen, mutta hieman keinotekoisella muovisella sivutuoksulla höystettynä. Maku on hedelmäinen ja makea, kuitenkin melko kevyt. Runsaat hiilihapot tuovat raikkautta mukaan, ja jälkimaussa tuntuu vain hieman katkeruutta ja mausteisuutta. Hiilihappojen ja kevyen suutuntuman johdosta olut on hieman limonadimainen kokemus.

 

Pisteet 32 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Laajasti saatavilla ruokakaupoista

EloWehnä on kevyt ja raikas suomalainen vehnäolut, joka on vieläpä laajasti saatavilla kohtuulliseen hintaan.

 

Tallinna olutkaupunkina

avatud

Kun puhutaan Virosta ja oluesta samassa yhteydessä, niin ensimmäiseksi mieleen ehkä tulee lukemattomat hyllymetrit halpaa nelosolutta. Eikä se ole ihme, Suomen verotus ajaa ihmiset hakemaan oluitaan naapurimaasta jonka kaupoissa ei ole keinotekoisia 4,7 % rajoituksia. Lisäksi tietenkin Viron pienpanimokulttuuri on alkutekijöissään ja oluttarjonta melko yksipuolista. Olutmarkkinoita hallitsevat Saku ja A. Le Coq -olutbrändit, joista jälkimmäinen kuuluu nykyään suomalaiselle Olville. Pienpanimot ovat Virossa vielä uudempi asia kuin Suomessa. Erilaisten sääntelyjen vuoksi yksityisiä pienpanimoita on voinut käytännössä perustaa Suomeen 1990-luvun puolen välin jälkeen, ja Virossa käsittääkseni vasta pitkälti 2000-luvun puolella. Muutama pieni panimo Virossa toki jo on, mutta pitkän linjan olutasiantuntijan Heikki Kähkösen mukaan Virossa toimii tällä hetkellä käytännössä vain yksi ammattimaisesti omilla laitteistoillaan olutta paneva varsinainen käsityöläispanimo, nimeltään Õllenaut.

Kävin muutaman päivän reissulla Tallinnassa, ja samalla tuli tutustuttua Viron, tai tarkemmin sanottuna Tallinnan oluttarjontaan. Oikeastaan koko Tallinnan oluttarjonnan voisi tiivistää vain muutamaan laajan olutvalikoiman olutravintolaan ja kauppaan, sekä muutamaan pubiin joilla on hanassa omia oluitaan.

Noin yleisesti ottaen oluttarjonta ravintoloissa ja kaupoissa on huono. A. Le Coqin ja Sakun oluet ovat yleisesti saatavilla, mutta niistä löytyy onneksi muutama hyväkin vaihtoehto. Sakun Tume ei ole ollenkaan hullumpi tumma bock, ja makea Saku Porter edustaa balttiporttereita mallikkaasti. Myös Sakun Kodeõlu on maistamisen arvoinen, hieman sahtimainen olut joka ainakin mainospuheiden mukaan on tehty jäljitellen perinteisiä virolaisia oluenvalmistustapoja. A. Le Coqilla taas ei ole mitään mielenkiintoista, ehkä nyt A. Le Coq Porter menettelee.

 

Kaupat

ollepood
”Õllepood” vanhassa kaupungissa, Lai 8

Tallinnassa on kaksi kauppaa, jotka myyvät vain ja ainoastaan oluita. Molemmat sijaitsevat vanhassa kaupungissa, eivät edes kovin kaukana toisistaan. Toinen on Drink Shop Müürivahella ja toinen Lai-kadulla, nimi ei käynyt täysin selväksi mutta ikkunassa luki Õllepood Pothouse. Valikoimat olivat kohtuullisen laajat molemmissa, noin pari sataa olutta. Belgialaiset ja brittiläiset olivat hyvin edustettuina tietenkin virolaisten pienpanimo-oluiden kanssa. Lisäksi Tallinnan Stockmannin olutvalikoimaa on kehuttu, mutta tällä reissulla se jäi väliin. Vaikka Viro on keskimäärin halvempi maa kuin Suomi, niin hintatason kanssa kannattaa silti olla tarkkana. Esim. Orvalia myytiin 5,30 e / pullo. Kun Orval oli Alkossa myynnissä pari vuotta sitten niin hinta oli euron edullisempi ja sekin oli aika kallis.

Mainitaan lopuksi vielä SuperAlko, jossa kannattaa käydä jos haluaa edullisesti vaikkapa Paulaneria, Franziskaneria tai Hoegaardenia. Myös erinomainen Tripel Karmeliet kuuluu valikoimaan. Hinnat ovat noin puolet Alkon hinnoista.

 

Pubit

drink
De Molenia Drink Bar & Grillissä

Drink Bar & Grill löytyy vanhasta kaupungista Müürivahelta, ja olutvalikoima on Tallinnan parhaimpia. Virolaisia pienpanimo-oluita ja vähän muutakin löytyy hanasta sekä pulloista. Paikka on lisäksi kohtuullisen viihtyisä ja siisti. Toinen laajan olutvalikoiman pubi Pudel on taas hieman vanhan kaupungin ulkopuolella, omakohtaista kokemusta paikasta ei ole. Myös ainakin Kraan-nimistä pubia on kehuttu.

Hell Huntilla on vanhassa kaupungissa Pikk-kadulla oleva pubi. Heillä on muutama oma olut hanassa, joissa ikävä kyllä oli saatavuusongelmia. Pullo-oluissa oli muutamia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Hell Hunt oli rennomman puoleinen pubi, jossa illan mittaan alkoi olemaan jo paljon meteliä ja tungosta.

kochi
Kochi Ait, osoitteessa Lootsi 10

Kochi Ait (tai Kochi Aidad) on satamassa oleva panimoravintola, jolla on kuusi omaa olutta hanassa. Oluet ovat todennäköisesti tehty pitäen silmällä niiden sopivuutta ruokajuomaksi. Tumma bock nimeltään Munk oli onnistunein ja tasapainoisin. Nisu oli kohtuullisen hyvä vehnäolut ja Ronk kevyt mutta voimakkaasti paahteinen stout. Muut oluet eivät juuri säväyttäneet. Beer mix, eli 2,5 dl tuopit kaikkia oman panimon oluita maksoi 7,90 e. Ruoaksi sai esimerkiksi ribsejä tai hampurilaisen lampaanjauhelihapihvillä, annosten hinta alle 9 euroa. Paikka oli tilava ja siisti, palvelu hyvää.

kochi2
Kochi Aitin Beer mix

Käsittämättömänä yksityiskohtana mainitaan vielä sataman Warsteiner Pub, josta ei Warsteineria saanut. Oli kuulemma loppu. Käsittämätöntä että Tuopin Ääressä -blogissa on matkaraportti kahden vuoden takaa jossa mainitaan myös että Warsteiner oli Warsteiner Pubista loppu. Valikoimat huonot, hinnat korkeat, vessakäynnillä hintaa 0,5 euroa. En suosittele, vaikka kolmannen kerroksen terassille aurinko paistoikin mukavasti.

warsteiner
”Meiltä et saa Warsteineria”, mainostaa Häkkinen

Vielä viimeinen yksityiskohta, Vikingin Line XPRS:n pubissa on seinällä iso taulu jossa mainostetaan että voit saada Olutneuvos-tittelin kun juot 10 eri olutta laivan valikoimista. Alapuolella oli sitten näiden 10 olutta juoneiden olutneuvosten nimet lueteltu. Sinänsä hauska idea, ja olihan siellä laivan valikoimissa muutama hyväkin olut, mm. belgiklassikko Duvel.

Tällaiset olivat omakohtaiset kokemukset Tallinnasta. Virossa pienpanimoteollisuus on nousussa aivan kuten Suomessakin, joskin siellä tullaan muutama vuosi jäljessä.

—-

Jos Tallinna olutkaupunkin kiinnostaa, niin lisätietoa saat ainakin näistä linkeistä:

– Tallinnan pubit esittelyssä Baarimies Tallinnassa -kirjassa.

– Olutwikin Tallinna-sivu.

Ratebeerin Tallinna-sivu.

Lue myös uusi blogipostaukseni Tartosta.

Westheimer Weizen

IMG_0758

Westheimer Weizen on syksystä 2013 asti Alkon valikoimassa ollut hefeweizen. Yleensä vehnäoluita tuodaan markkinoille kevään ja kesän kynnyksellä, mutta välillä tuntuu että Alko tuo valikoimiin mitä milloinkin. Erityisesti ihmetytti joskus kun Alkon jouluolutvalikoimassa oli La Chouffe, eli belgialainen vaalea, hedelmäinen ja raikaskin ale joka ei oikein sovi tummien ja makeiden jouluoluiden joukkoon. Kenties valintaperusteena oli käytetty etiketissä olevaa tonttua, joka kylläkin muistutti suomalaisen joulutontun sijasta Keski-Eurooppalaista metsätonttua (elf).

Tällä kertaa vehnäolut nautitaan trappistilasista. Idea tähän tuli Maailman Oluet -kirjasta, joka on yhdysvaltalaisen Josh Leventhalin kirjoittama, lyhyehkö mutta tiivis teos vuodelta 1999. Kirjassa mainitaan että ”laakea, pallomainen lasi on saksalaisten vehnäoluiden ja joidenkin belgialaisten trappisti- ja luostarioluiden perinteinen tarjoiluastia”. Kyllähän tämä näinkin maistuu tavanomaisen vehnäolutlasin, eli hyvin pitkän ja kapean sijasta, mutta tuntuu siltä että tämä kyllä väljähtyy näin laakeassa lasissa nopeammin.

Vaahtokukkaa en onnistunut muodostamaan mutta johtuiko sitten enemmän lasista kuin oluesta, en tiedä. Tuoksu ja maku ovat molemmat raikkaan hedelmäisiä, ja banaanista makeutta löytyy. Jälkimausta löytyy hieman purukumimaisuutta, ja tällä tarkoitan sitä että melkein voisi kuvitella juuri syöneensä makeaa purukumia tai pehmeää hedelmäirtokarkkia. Katkeruutta on melko vähän. Tämä on on ihan perushyvä ja raikas hefe.

 

Pisteet 33 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko

Oikein hyvä saksalainen vehnä, joka tarjoaa raikkautta mutta ei suurempia yllätyksiä.

Kukko Vehnäolut

kukkovehnä

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on tuonut kevätmarkkinoille vehnäoluen. Laitilalla on kaksi olutbrändiä; Kukko ja Kievari. Kukko-oluet ovat ns. perusoluita, tämän hetken valikoimasta löytyy mm. Kukko lager ja Kukko pils, kun taas Kievari-oluissa nähdään porttereita, barley winea ja jopa mämmiolutta. Joskus valikoimissa on ollut myös vehnäolut Kievari Vehnänen. Kievarit ovat luonnollisesti kalliimpia ja saatavuus heikompaa kuin Kukoilla. Tämä uusi vehnäolut on kuitenkin laitettu Kukko-oluiden sarjaan, eli kyseessä on varmasti hinnan (ja saatavuuden) puolesta suora kilpailija Olvin Sandels vehnäoluelle ja Nokian Panimon Elowehnälle, miksei myös Prykmestarin vehnälle ja Lidlin Grafenwalderillekin.

Vaahtokukkaa tällä oluella ei oikein saa aikaiseksi, ja jos saakin, niin se laskeutuu nopeasti. Tuoksussa on hedelmää ja hieman mausteita, maku on melko kevyt ja kuiva, kuitenkin pahimmalta vetisyydeltä vältytään. Kohtuullisen raikas ja hedelmäinenkin tämä onnistuu olemaan. Karkea jälkimaku ei sovi kokonaisuuteen ja jättää toivomisen varaa. Kuitenkaan varsinaisia virhemakuja -tai tuoksuja ei löydy. Kokonaisuutena ihan mukiinmenevä hefeweizen.

 

Pisteet 31 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat.

Kohtuullisen hyvä vehnäolut Laitilalta. Vähän Grafenwalderia kuivempi vaihtoehto. Voittaa Sandelsin vehnäoluen.

Laitilan kotisivut

VR yllätti Urquellilla

Urq

Vaikka matkustankin säännöllisen epäsäännöllisesti junalla, niin ravintolavaunuissa ei tule käytyä oikeastaan koskaan. Nälkä kuitenkin iski tällä kertaa ja jotain juomistakin piti kylkeen saada. Onneksi kysyin myyjältä olutvalikoimaa, koska en huomannut että olutlistaa olisi ollut missään näkyvillä. Yllätyksekseni valikoimasta löytyi Pilsner Urquell, ja hintakin oli (Suomen mittakaavassa varsin maltillinen) 6 euroa. Lasisia tuoppeja ei ilmeisesti rikkoutumisvaaran takia ollut saatavilla, joten tyytyminen oli muovituoppiin.

Ymmärrettävästi ravintolavaunun tiloihin ei kovin laajaa juomavalikoimaa mahdu, mutta mukava nähdä että mukaan on päässyt ainakin yksi oikeasti hyvä olut. Kiitos VR! Ehkä ravintolavaunussa tulee käytyä toistekin.

Ayinger Leichte Brauweisse

IMG_0739

Kun aiemmin testissä oli Paulanerin 3,2 % vehnä, niin tällä kertaa on samanlainen vuorossa Ayingerin panimolta. Ja hyvin samantapaisiahan nämä ovatkin. Hieman epämiellyttäviä sivumakuja -ja tuoksuja ja vetisyyttä, mutta Paulaneriin verrattuna vähemmän humaloitu. Ei ihan niin ”karkean” makuinen kuin Paulaner. Ehkä se riittää sanottavaksi tästä oluesta.

 

Pisteet 29 / 30

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Laajan olutvalikoiman ruokakaupat.

Jos tarvitset nimenomaan alkoholipitoisuudeltaan miedompaa vehnäolutta, niin on tämä erinomainen vaihtoehto. Hefeweisenit ovat vain yleensä parhaimmillaan pari prosenttiyksikköä vahvempina.

Coisbo Queens Desire

coisbo

Alkossa kevään uutuusvehnä Coisbo Queens Desire ylittää ”maagisen” 4,7 % alkoholirajan vain 0,1 %-yksiköllä. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta Suomen markkinoilla olevat vehnäoluet ovat suomalaisia tai saksalaisia, joten sinänsä mukava nähdä välillä tanskalainenkin vehnäolut. Ikävä kyllä maku jää kauaksi jälkeen saksalaisista, ja itseasiassa suomalaisistakin vehnäoluista.

Olut vaahtoaa runsaasti ja on samean keltainen. Vaikka tuoksu onkin raikkaan hedelmäinen, siinä on jokin pistävä epäpuhtaus mukana. Maku on epätasapainossa; alussa mukava hedelmäisyys vaihtuu pahvisuuteen ja sen jälkeen tulevaan kuivaan katkeruuteen joka korostaa epämiellyttävää jälkimakua. Maku ei ole raikas, vaan enemmänkin tunkkainen.

 

Pisteet 23 / 50

Tyylitähdet Star-16

Saatavuus: Alko.

Epätasapainoinen olut. En suosittele.

Sandels Vehnäolut

sandelsv

Tällainenkin ihme on nyt nähty; Olvin vehnäolut! Olvi on suomalaisista panimoista se kaikista yllätyksettömin. Valikoimasta löytyy Juhlaolutta ja Saunaolutta, Harkkoa ja Halkoa, Reinoa ja Wagneria, Sandelsia ja Tuntematonta Sotilasta, ja tekeepä Olvi Pirkka-, Rainbow-, Eldorado-, ja Euroshopper-oluetkin. Kaikkia näitä yhdistää se että ne ovat tasaisen tylsiä vaaleita lagereita, joissa on hyvin vähän eroa toisiinsa. Ainoastaan 130 Vuotta Juhlaolut onnistui yllättämään positiivisesti, mutta senkin valmistus on jo lopetettu. Vaaleiden lagereiden lisäksi Olvilta löytyy muutama kokeilu tummista lagereista (Sandels Tumma ja Olvi Tumma), jouluolut, Tuplapukki ja märzen-tyyppinen Vaakuna. Nämäkään eivät pärjää vertailussa kilpailijoille. Vaakunan ja Tumman valmistus on myös lopetettu.

Olvin tämän hetken business plan oluen suhteen on laajentaa markkinoita Itä-Euroopan suuntaan, panimoita on ostettu Baltian maista ja Valko-Venäjältä. Makuelämysten tarjoaminen suomalaisille on jäänyt vähälle huomiolle. Tämä on harmi, koska Olvi on kuitenkin suurin kokonaan suomalaisten omistuksessa oleva panimo.

En kovin paljoa voi Olvin hefeweizenilta odottaa eikä se kovin paljoa tarjoakaan, enkä paljoa viitsi kirjoittaakaan. Vaahto on maltillista ja häviää kohta kokonaan. Tuoksu on viljainen ja tunkkainen. Maku on kevyt, vetinen ja hieman mausteinen. Jälkimaku on tympeän pahvinen ja hieman karvas. Hedelmäisyys ja täyteläisyys puuttuvat. En voi suositella.

 

Pisteet 25 / 50

Tyylitähdet Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat, etenkin K-kaupat.

Mitäänsanomaton ja hieman epäpuhdas vehnäolut. Muistuttaa hieman lageria jonka valmistuksessa on käytetty vehnämaltaita.

Olutfestarit 2014

(päivitetty 24.10.2014)

Vuoden 2014 olutfestarit ovat alkaneet tänä viikonloppuna Helsinki Beer Festivalin merkeissä. Olen koonnut pienen infopaketin tänä vuonna järjestettävistä suomalaisista olutfestivaaleista tälle sivulle. Joistain tapahtumista on vielä hyvin rajallisesti tietoa saatavilla. Lista päivittyy kun uutta tietoa tulee saataville.

 

Helsinki Beer Festival  

4.4. – 5.4. Kaapelitehdas, Helsinki. Pääsymaksu 12 euroa.

Tämän vuoden teemana HBF:ssä ovat hollantilaiset ja belgialaiset oluet. Oluen lisäksi tarjolla on myös siidereitä ja viskejä.

Oluttarjonnan läpikäymistä OlutOppaan blogissa.

HBF:n nettisivut

 

 

Suuret oluet – Pienet panimot

22.5. – 24.5. Tampere, pääsymaksu 0 – 10 e.

26.6. – 28.6. Lahti

24.7. – 26.7. Rautatientori, Helsinki

SOPP keskittyy suomalaisiin pienpanimo-oluisiin. Tampereella tapahtuma järjestestetään keskustorilla. Aikataulu on torstaina klo 16 – 00, sekä perjantaina että lauantaina 12 – 01. Ennen klo 18 ilmainen sisäänpääsy, jonka jälkeen pääsymaksu 10 euroa. Lisätietoa Lammin Sahdin nettisivuilta.

 

 

Kymijoki Beer Festival

8.8. – 9.8. Kallioniemen lava, Kouvola. Pääsymaksu 7 – 12 euroa.

Toista kertaa järjestettävä olutfestari missä suomalaisten pienpanimo-oluiden lisäksi tarjolla ruokaa ja livemusiikkia.

Kymijoki Beer Festivalin kotisivut

 

 

Syystober

21.8. – 23.8. Rautatientori, Helsinki. Vapaa pääsy.

Syystoberissa yhdistellään ruokaa ja suomalaisia pienpanimo-oluita.

Syystoberin nettisivut 

 

 

Suomen Olutexpo

Suomen paras oluttapahtuma. 24.10. – 26.10. Viskigaten ansiosta kaikkien tuntema.

OlutExpon nettisivut

 

 

Beerfest Finland

Syksyllä useissa kaupungeissa. Pääsymaksu 32,50 e / 99,50 e.

Ensimmäisenä on sanottava että tämä olutfestari ei tule todennäköisesti tarjoamaan mitään olutelämyksiä, mutta mainitaan se nyt täällä edes nimensä takia. Kyseessä on enemmänkin tapahtuma johon voi tulla juomaan Carlsbergia ja kuuntelemaan Osmos Cosmosta. Jos näistä kahdesta tykkäät, niin tämä tapahtuma on sinua varten.

Beerfest Finlandin nettisivut