Tuttu näky

IMG_1883 copy

 

Totean vain lyhyesti että Beer Hunter’s on onnistunut tekemään loistavan oluen. En tiedä osattiinko näin suureen menekkiin varautua Alkossa tai edes panimolla, mutta joka tapauksessa hyllyt ovat taas tyhjillään. Pitänee ostaa pari pulloa omaan varastoon kunhan seuraava erä tulee myyntiin.

Simo vs. Simo

IMG_0652

Jatketaan Pyynikin Käsityöläispanimon parissa. Pyynikillä on Simo-vehnäoluistaan kaksi eri versiota, 4,5 % joka on myynnissä ruokakaupoissa, ja 5,2 % joka taas on saatavilla ravintoloissa sekä Alkon tilausvalikoimassa. Vahvempaa Simoa löytyi Tampereen Kuninkaankulman Alkon hyllystä, vaikka sitä ei normaalisti hyllytavarana myydäkään. Onko joku jättänyt tilauksensa noutamatta vai miksi näitä on päätynyt hyllyyn myyntiin jää minulle epäselväksi. Mutta päivän kysymys on se, että eroaako oluet toisistaan. Kyseessä on vaivainen 0,7 %-yksikön ero. Pulloissa ja etiketeissä ei ole mitään muuta eroa kuin tuo numero.

Ulkonäössä eroa alkaa jo näkyä. Vahvempi Simo on aavistuksen tummempaa, ja sen päälle muodostuu enemmän vaahtoa. Jos vähän näkee vaivaa, niin jopa vaahtokukan muodostaminen onnistuu, joskin se on lyhytaikainen ilo vaahdon laskiessa nopeasti.

IMG_0655      IMG_0659

Kuten ehkä huomaat, en käytä vehnäolutlaseja. Vehnäolutlasissa vaahdon saisi muodostumaan paremmin, mutta minulla ei ole vehnäolutlasia joka täyttyisi 0,33 l pullosta. En tiedä onko sellaisia laseja edes olemassa. Kaapista löytyi sentään nämä Ikean laatulasit, jotka kapeana ja pitkänä muistuttavat edes vähän vehnäolutlaseja. Perinteisesti vehnäoluet ovat 0,5 l lasipullossa (nykyään joskus tölkeissäkin), mutta ainakin Suomessa on jo useitakin vehnäoluita pullotettu pikkupulloihin, muun muuassa Keisari Elowehnä 5,2 %, Stadin Weizen, Marsalkka Luomuvehnä 6 %, ja nyt nämä Simot. Mistä saan pieniä vehnäolutlaseja?

Sivuraiteilta takaisin Simojen vertailuun. Tuoksussa ja maussa eroa alkaa tulla jo selvemmin esiin. Yhteistä molemmille on vehnäoluille tyypillinen banaanisuus, joskaan ei niin vahvasti kuin mitä yleensä perinteisissä saksalaisissa vehnissä. Miedommassa versiossa on saippuaisuutta, happamuutta ja vetisyyttä, kun taas 5,2 % versio on mausteisempi, hieman vahvempi, ja hiilihappoisempi. 5,2 % Simo menettelee vehnäoluena, vaikka sekin olisi mielellään saanut olla maultaan voimakkaampi ja täyteläisempi. Miedompi versio jää siitä vielä askeleen taakse jokaisella osa-alueella. Lisäksi on sanottava, että molemmissa pulloissa oli parasta ennen -päiväys vain kahden kuukauden päässä, joten olut ei ollut ihan tuoreimmillaan.

Jos Simoja vertaillaan muihin tällä hetkellä kaupasta saataviin oluisiin, niin samassa sarjassa painii Nokian Panimon Keisari Elowehnä 4,7 % sekä Lidlissä myytävä Grafenwalder Vehnäolut. Molemmat näistä ovat maultaan vähintään samalla tasolla vahvemman Simon kanssa, mutta ovat huomattavasti edullisempia.

 

Simo Vehnäolut 4,5 %

Pisteet 25 / 50

Tyylitähdet Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat, pääosin Tampereen seudulla.

En suosittele.

 

Simo Vehnäolut 5,2 %

Pisteet 30 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Alkon tilausvalikoima. Ravintolat, pääosin Tampereen seudulla.

Kelvollinen vehnäolut. Toivotan tämän kuten muutkin suomalaiset vehnäoluet tervetulleiksi markkinoille, mutta saksalaiset ovat laittaneet riman korkealle.

Ruby Jazz Ale – Pyynikin Käsityöläispanimo

Itselläni on ristiriitaisia tuntemuksia Pyynikin Käsityöläispanimoa kohtaan. Kyseessä on tamperelainen, vasta vähän aikaa sitten ensimmäiset oluensa kauppoihin tuonut pienpanimo. Päätuote lienee Simo-vehnäolut, jonka mainostamiseen on saatu itse maisteri Frangén mukaan. Kahden eri vahvuisen Simon lisäksi valikoimaan kuuluu kaksi eri vahvuista porteria, Presidenttisahti ja Ruby Jazz Ale. Lisäksi on joitain pienempiä eriä tehty esim. Katajasahtia, sekä Herwoodia myytäväksi Hervannan K-marketissa. Kuitenkin pääpointti tässä on se, että panimo ei ole lähtenyt tylsälle peruslagerlinjalle ollenkaan.

Mutta se laatu. Olen saanut eteeni jo pari happamoitunutta vehnäolutta ja porteria. Myös Ruby Jazz Alessa maistuu happamuus, mikä ei onneksi paljoa kuitenkaan häiritse. Nämä nyt voivat vielä mennä uuden panimon perustamisen ja siihen liittyvän hässäkän piikkiin. Toivotaan että oluiden säilyvyys, tai ”tekninen laatu” saadaan parempaan kuntoon. Valikoima varmasti muuttuu ja laajenee ajan myötä, jää nähtäväksi mihin suuntaan.

ruby1

Mennään seuraavaksi itse olueen. Ruby Jazz Ale on nimestään ja panimon määrittelemästä red ale -tyylistään huolimatta tummanruskea olut. Pullon pohjalla on reilusti sakkaa. Parasta tässä oluessa on sitruksinen ja greippinen humalointi, joka on tuoksussa ja maussa melko voimakasta. Paahteisuutta ja aiemmin mainittua happamuuttakin löytyy vähän, kuten myös vetisyyttä. Ruby tuntuu hieman välimallin oluelta, mikä on ymmärrettävää kun on taivuttu 4,7 %:n alkoholirajoitukseen. Vähän vahvempana tähän olisi saatu enemmän runkoa ja tasapainoa, mutta sitten en olisi pystynyt tätä ostamaan lähikaupastani.

 

Pisteet 31 / 50

Tyylitähdet  Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat, pääosin Tampereen seudulla.

Kun ottaa huomioon että Ruby Jazz Ale on maitokauppaolut, niin onhan tämä positiivinen yllätys. Tasapainoisuus on kuitenkin kateissa.

Olut ja minä

Tapahtui joskus talvella 2007 – 2008: Olin jyväskyläläinen insinööriopiskelija, joka sopi tapaavansa kaverin eräänä arki-iltana Parnell’sissa. Itse olin ajoissa paikalla, mutta kaveri ei, joten tylsistyksissäni selailin tiskillä olutlistaa. En ollut ennen olutlistoja selannut, enkä mitään siitä ymmärtänyt. Päätin kuitenkin odotellessani jotain tilata, ja löytyihän sieltä sitten jokin vaalea olut, jossa oli paljon prosentteja ja hintakaan ei ollut aivan törkeä. Kyseessä oli Leffe Blonde. Ihmettelin kovasti sitä miten olut voi maistua näin erilaiselle. Olihan siinä oma erikoinen tunnelmansa, juoda jotain hienoa olutta trappistilasista itsekseen lähes tyhjässä pubissa.

Myöhemmin huomasin että kyseistä olutta saa myös Alkosta. Sitä tuli muutaman kerran ostettua, mutta varsinainen herääminen tapahtui kun kaveri maistatti minulle Koffin Porteria ja esitteli juuri löytämäänsä OlutOpas.info-sivustoa. 8.7.2008 rekisteröidyin OlutOppaaseen, jonka jälkeen aloin pisteyttämään ja arvostelemaan oluita. Ensimmäisiä pisteyttämiäni oluita olivat mm. jo myynnistä poistuneet Lidlin ”yskänlääke” eli Schwaben Brau sekä Laitilan The Hurriganes. Maistelut rajoittuivat aluksi lähinnä siihen mitä lähikaupasta ja Alkosta oli saatavilla, ravintolatarjontaan tuli vähemmän tutustuttua kun oli huomioitava myös opiskelijabudjetti.

Olutharrastus alkoi tästä pikkuhiljaa syvenemään. Aloin kirjoittamaan sanallisiakin arvioita OlutOpas.infoon. Kirjoittelin myös keskustelufoorumille jotain mielipiteitäni ja vaihtelevalla aktiivisuudella kirjoitan sinne edelleen. Liityin Jyväskylän Olutkulttuuriseuraan ja aloin osallistumaan heidän järjestämiin tapahtumiin. Kotimaisilla olutfestareilla tulee käytyä mahdollisuuksien mukaan. Ulkomailla käydessä paikallisuuteen on mukava tutustua tietenkin paikallisten oluiden ja pubien kautta. Ja nyt sitten uusimpana tulokkaana tähän harrastukseen blogin kirjoittaminen.

Olutharrastuksen ytimenä on pysynyt oluiden arvostelu, joskus pelkillä pisteillä, joskus sanallisillakin arvioilla. Siihen myös tämä blogi perustuu. Vaikka aloitinkin harrastusta sillä että arvostelin suunnilleen kaiken mitä lähikaupasta löysin, niin nykyisin tulee valikoitua vain mielenkiintoisimmat uutuudet ja erinomaiseksi todetut oluet. Lisäksi pelkän pisteyttämisen ja uusien oluiden maistamisen lisäksi olen kiinnostuneempi pienpanimoista, suodattamattomista ja pastöroimattomista oluista, sahdista, ja esimerkiksi siitä miten olut sopii ruokajuomaksi. Lisäksi suomalainen olutkulttuuri ja alkoholipolitiikka ovat olleet suuremman mielenkiinnon kohteena.

Siinä lyhyesti historiani oluen parista. Tältä pohjalta aion kirjoittaa teille pari sanaa oluesta.