Pari sanaa IPAsta

IPA-tyylin synnystä on olemassa hieno tarina. Eräs brittiläinen panimo alkoi tehdä 1700-1800 lukujen vaihteessa olutta joka kestäisi laivamatkan Englannista Intiaan. Oluessa oli tavallista korkeampi alkoholipitoisuus ja siihen oli lisätty tavanomaista enemmän humalaa jotta sen säilyvyys olisi pitkä. Sitten eräänä päivänä olutlastissa ollut laiva upposi Lontoon satamassa ja oluttynnyrit pelastettiin ja juotiin pois poikkeuksellisesti Englannissa, jonka jälkeen IPA:sta tuli myyntimenestys Intian lisäksi myös sen valmistusmaassa.

Tarinasta on olemassa eri variaatioita, mutta hyvin vähän on olemassa todisteita että IPA olisi näin keksitty. Intiaan saatiin toimitettua pilaantumatta muitakin oluita. IPAa ei erityisesti keksitty juuri Intian matkoja varten, vaan oluita oli humaloitu voimakkaasti jo aiemminkin, etenkin jos niiden säilyvyyttä haluttiin parantaa. Eikä olutlastissa ollut laiva uponnut satamassa. Totta taas on se, että Intiaan oluita myynyt Bow-panimo alkoi markkinoida vaaleaa aleaan Englannissa lisänimellä ”india” 1800-luvulla, josta muut panimot alkoivat ottaa mallia. Myöhemmin nimeksi alkoi vakiintua india pale ale, jolla todennäköisesti haluttiin tuoda esille sitä että olut on voimakkaampi ja humaloidumpi kuin muut markkinoilla olevat pale alet.

Nykyään IPA-nimen alla tehdään jo monenlaista olutta eri puolilla maailmaa, joskin yhteisenä on pysynyt voimakas humalointi, joka on maussa pääosassa ja joka tuntuu jälkimaussa reiluna katkeruutena. Alkoholia on noin 4 – 7 %. Session IPA on miedompi, alkoholipitoisuudeltaan 4 % tuntumassa oleva olut. Suutuntuma on kevyempi ja mahdollisesti raikkaampikin. Session-termi tulee myös Englannin suunnalta, toisen maailmansodan ajalta kun aseteollisuuden työntekijöille annettiin parin tunnin tauko, ”sessio”, pitkien vuorojen välissä. Tottakai tauko mentiin viettämään pubiin, mutta kun työt alkoivat parin tunnin päästä, niin tilatuksi tuli yleensä miedompia oluita. Session beer tai sessio-olut on jäänyt yleisnimitykseksi alkoholiprosenteiltaan miedolle oluelle, jota voidaan tarjoilla ja nauttia tilaisuuksissa joissa humalatila ei ole suotavaa.

Double IPA taas viittaa hyvin voimakkaaseen IPAan, jonka alkoholipitoisuus on ainakin 7 %, ja humalointikin on viety astetta voimakkaammaksi. Väriltään tupla ipa voi olla huomattavasti tummempi kuin miedommat veljensä. Tyylejä on kehitelty muitakin, kuten black IPA ja white IPA, mutta ne alkavat jo menemään aika kauaksi ”tavallisesta” IPAsta. IPA kun on tällä hetkellä suosionsa huipulla, niin panimot mielellään haluavat lisätä kyseisen termin etiketteihinsä. Olutharrastajat -ja asiantuntijat voivat taas laittaa oluen eri kategoriaan kuin panimo. Oluiden kategorioinnissa ei ole mitään ”virallisia sääntöjä”, osa oluista voi kuulua useampaan eri kategoriaan ja toisaalta pienpanimot kokeilevat uusia reseptejä jotka eivät sovi kunnolla mihinkään kategoriaan. Tässä tullaan taas kategorisoinnin ongelmiin, joka on taas oma aiheensa.

IPA kuuluu minun, kuten monen muunkin suosikkioluttyyleihin. Tällä hetkellä on menossa pienpanimoiden IPA-trendi, ja kysyntää voimakkaasti humaloiduille oluille tuntuu löytyvän. BrewDogin Punk IPA lienee yksi tunnetuimmista ja myydyimmistä ipoista, jota saa tällä hetkellä Alkostakin. Lisäksi Alkoon on tulossa kevään 2014 kynnyksellä aivan huipputuote, nimittäin Founders Centennial IPA. Lisäksi maitokaupoista, eli lähinnä K-kaupoista on saatavilla Foundersin erinomainen All Day IPA.

Suomalaisetkin pienpanimot ovat tehneet hyviä ipoja. Otetaan seuraavaksi yksi sellainen arvosteluun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.