Etikettiarvio: Olutpaja Talviolut

Tällä kertaa arvostelussa on olutpullon etiketti. Olutpajan Talvioluen etiketti nimittäin erottuu muiden pienpanimo-oluiden etiketeistä. En ikävä kyllä tunne kaikkia graafisen suunnittelun termejä, mutta yritän avata miksi tämä erottuu ulkonäöltään selvästi muista hyllyssä olevista pienpanimo-oluista.

Olutpaja talviolut

Etiketti näyttää selvästi tietokoneella kokonaan tehdyksi. Siitä tulee mieleen jonkun älypuhelinpelin aloitusruutu. Lisäksi koko etiketti on vaaleansininen, mikä ei ole kovin yleinen väri olutetiketeissä. Tumman sininenkään ei ole se yleisin, ja sekin assosioituu ensimmäiseksi bulkkilagereihin, kuten Pirkka, Nobelaner, ja Lapin Kulta. Yleisemmin (pien)panimot tuntuvat suosivan tummempia ja voimakkaampia värejä.

Panimon nimi on laitettu etiketin sivuun pystysuoraan, ikäänkuin piiloon. Panimolla, tai tällä oluella ei ilmeisesti ole varsinaista logoa, vrt. Facebook. Etiketti on siis pelkkää tekstiä, lukuunottamatta paria viivaa ja taustalla olevia lumihiutaleita ja lens flareja.

Fontti on jokin tyylitelty willy wonkamainen, mikä ei anna kovin laadukasta tai persoonallista kuvaa oluesta. Tästä tulee mieleen jokin privat label -tuote.

Etiketissä ei erotu pelkkä ulkonäkö, vaan myös se mitä siinä kerrotaan, tai jätetään kertomatta. Ensinnäkään oluttyyliä ei korosteta. Alareunassa lukee tumma pintahiivaolut, eli yleisesti käytetyistä kategorioista tämä voisi olla ehkä portteri. Pienpanimo-oluissa monesti on mainittu jokin oluttyyli tai keksitty niiden pohjalta jokin oma imperial pale black wheat-IPA tai vastaava. Ainesosaluetteloa ei ole, mutta käsittääkseni laki ei vaadi ainesosaluetteloa alkoholijuomilta. Tästä huolimatta lähes kaikki sen etikettiin kuitenkin laittavat. Mitään muutakaan ylimääräistä, kuten EBU- tai EBC-arvoja ei mainita. Materiaaliltaan etiketti näyttää olevan yleistymässä oleva muovitarra, verrattuna perinteiseen liimattuun paperiin.

Yritin käsitellä asiaa neutraalisti, mutta eiköhän tästä käy selväksi että kyseinen etiketti ei tehnyt minuun positiivista vaikutusta. Oluiden kanssa saa yleensä nauttia melko hienoista etiketeistä, esimerksi Malmgårdilla ollaan mielestäni onnistuttu tekemään arvokkaan näköisiä, kuitenkin yksinkertaisia, ja erottuvia sekä tunnistettavia etikettejä. Tai vaikka etiketit ei aina niin omaa silmää miellyttäviä olisikaan, niin ne ovat usein kuitenkin persoonallisia ja ”käsityöllä tehdyn” näköisiä.

Etikettitähdet Star-16

Olutpajan Talviolut erottuu etiketillään, mutta omalla kohdallani vaikutus on enemmän karkottava kuin houkuttava. Ostinpa kuitenkin!

 


Kun tänne asti ollaan päästy, niin laitetaan vielä miniarvio itse sisällöstä. Eli kyseessä on kuiva, paahteinen stout, joka maitokauppavahvuisena on myös hyvin kevyt. Mukana on myös vähän mausteisuutta. Humalan katkeruutta ei juurikaan ole, mutta paahteisuus jättää suun kuivaksi miedon hedelmäisyyden kera. Jään kaipaamaan makeutta joka toisi paahteisuuden alta paremmin esille muita tummentuneen maltaan aromeja. Muutoin laatu on kunnossa, mutta liika paahteisuus, joka menee tunkkaisen tuhkaisuuden puolelle vähentää nautittavuutta.

 

Pisteet 30 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Runsaan paahteisuuden ystäville varteenotettava ruokakauppaolut.

 

Alko perusti nettikaupan, lakiluonnos kieltää tilaamisen muualta

Olutmaailmassa oli tänään mielenkiintoinen päivä, kun kauan odoteltu alkoholilain kokonaisuudistus lähti lausuntokierrokselle, ja Alko uudisti nettisivunsa. Alkoholilain uudistusehdotus sisältää monia hyviä piirteitä joista puhuttiin jo keväällä, mutta rajoituksia myös lisätään. Yksi merkittävimmistä muutoksista on alkoholijuomien etämyynnin yksiselitteinen kieltäminen. Toisin sanoen alkoholijuomien tilaaminen ulkomailta muuttuisi laittomaksi. Tämän ei pitäisi olla mahdollista EU:ssa, ellei EU:lle voida perustella että tämä on tärkeää kansanterveyden ja yleisen järjestyksen suojelun kannalta. Jää nähtäväksi miten virkamiehet perustelevat EU:lle nettikauppojen vaikutusta yleiseen järjestykseen. Odotan kiinnostuneena.

Onko sitten sattumaa että juuri kun tällainen ehdotus julkistetaan, niin saman tien Alko avaa oman nettikaupan? Alkon nettisivut ovat kokeneet suuren muutoksen, ja koko sivusto on käytännössä nyt nettikauppa. Tietenkin on hienoa että Alko ottaa askelia asiakaslähtöisempään suuntaan, ja on luvannut parantaa valikoimaansa ja nettikaupan myötä myös saatavuutta, mutta samalla Alkon monopoliasemaa yritetään vahvistaa entisestään. Alkohan ei ole huono kauppa, mutta monopoliasema joka tapauksessa nostaa hintoja, ja rajoittaa valikoimaa sekä saatavuutta.

Kuvakaappaus Alko.fi-sivulta 22.11.2016

Kuvakaappaus Alko.fi-sivulta 22.11.2016

Alkon nettikaupasta ei tietenkään saa edelleenkään tilata olutta kotiovelle, kuten ulkomaisista nettikaupoista saa. Tilauksen voi hakea Alkon myymälöistä tai noutopisteestä, joita näyttäisi olevan joitain kymmeniä, pääosin paikoissa joissa ei ole Alkoa lähistöllä. Noutopisteet ovat kauppoja tai huoltoasemia. Toimitusajaksi myymälään luvataan 4 päivää ja tämä onnistuu ilman toimituskuluja. 2 päivän toimitusaika myymälään tai noutopisteeseen maksaa 9 euroa ylimääräistä. Alkosta toki on saanut tilata juomia haluamaansa myymälään jo pitkän aikaa, mutta nyt myös maksaminen onnistuu netissä.

Norminpurkutalkoot ovat kuulemma käynnissä, mutta alkoholilain uudistusluonnoksesta löytyy silti kaikkea uutta säädeltävää ja valvottavaa. Esimerkiksi ravintoloiden aukiolot vapautetaan, mutta alkoholin myynnin pitää loppua viimeistään aamuyöllä klo 4.00, jonka jälkeen asiakkaat saavat nauttia jo tilattuja juomia maksimissaan yhden tunnin. Tietty lupa pitää aina erikseen hakea jos ravintola aikoo anniskella klo 1.30 jälkeen, paitsi muutamina päivinä, kuten itsenäisyyspäivän ja vapun aattoina, jolloin saa anniskella klo 3.00 asti. Paitsi alle 2,8 % alkoholijuomia saa anniskella muulloinkin. Aika selkeää, eikö?

Niin oluen panijat kuin ostajatkin ovat toivoneet hartaasti panimoille ulosmyyntioikeutta, ja sellainen olisi luonnoksen mukaan tulossa, mutta vain panimoille jotka tuottavat 500 000 litraa tai vähemmän alkoholijuomia vuodessa. Tätä rajaa perustellaan EU:n monopolisäännöillä. Lupa voidaan siis antaa vain hyvin pienille panimoille joilla ei siten ole suurta markkinaosuutta, koska muutoin ulosmyyntilupa laskettaisiin kotimaisen tuotannon suosimiseksi. 500 000 litraa on varmaan ajateltu että se menisi EU:ssa läpi. Näitäkään rajoituksia ei olisi jos Alkon monopoliasemasta luovuttaisiin. Positiivinen asia tässä on se, että nämä pienet panimot voisivat myydä jopa 12 % vahvuisia oluita.

Mielenkiintoinen yksityiskohta termistössä ovat panimot, jotka tuottavat maksimissaan 500 000 litraa alkoholijuomia; niitä kutsutaan luonnoksessa käsityöläispanimoiksi, ja niiden oluita käsityöläisoluiksi. Termit ovat sinänsä hyviä, mutta määrittely on tehty virkamiesmäisesti yhdellä luvulla. Itse lakiin näitä termejä ei ilmeisesti kirjattaisi, vaan ne ovat lähinnä selkeyttämässä pienpanimoiden eroja.

Ehdotuksen alkoholilain kokonaisuudistuksesta voi lukea tämän linkin takaa. Lausuntokierros kestää pari kuukautta, keväällä se otettaisiin eduskunnan käsittelyyn, ja voimaan se tulisi vuonna 2018. Nämä aikataulut pitävät tai sitten eivät. Kovin nopeasti ei edetä, ja syynä todennäköisesti on kulisseissa tapahtuva jatkuva kädenvääntö ja EU:n sääntöjen tulkinta.

Hartwall, se ainoa virallinen Oktoberfest-panimo

Yrityksellä on oikeus suojella omia tavaramerkkejään. On esimerkiksi selvää, että Hartwall on rekisteröinyt Lapin Kulta -oluen nimen, ja tuskin kellekään tulisi edes mieleen valmistaa saman nimistä olutta. Hartwall kuitenkin vajoaa hyvin alas kun he alkoivat käymään taisteluun pienpanimoita vastaan Oktoberfest-nimen takia.

Hartwall on vuonna 1990 rekisteröinyt itselleen sanan ”Oktoberfest”. Toki ei yksinoikeutta koko sanaan, vaan sen käytöstä suomalaisissa oluissa. Patentti- ja rekisterihallitus on tämän myöntänyt, vaikka on selvää ettei Hartwallilla ole mitään tekemistä Saksassa järjestettävän olutjuhlan kanssa. Oktoberfest-oluita Harwallilla on välillä ollut myynnissä, tietääkseni viimeksi vuonna 2009 (Classic 1836 -sarjassa), ja kuuleman mukaan jokin pieni koe-erä heillä myös oli tänä syksynä. Vaikka heillä tavaramerkki on ollutkin, ei heitä ole juuri kiinnostanut vuosien saatossa esimerkiksi Stallhagenin, Saimaan, Plevan, tai Stadin Panimon Oktoberfest-oluet. Nyt kuitenkin suunta on muuttunut.

Hartwall on jähmeä liikkeissään, ja yrittää ottaa oman siivunsa craft-oluiden myynnistä. Kun Polar Monkeys -feikkicraftoluet on jo lytätty pelkäksi huonomakuiseksi vitsiksi, otetaan seuraava oluita ja olutkulttuuria halventava askel ja aletaan omimaan sanoja, ja pelottelemaan kilpailijoita. Laitila ja Brewcats saivat jo oman osuutensa kun Harwall ilmoitti että Octobeerfest-oluen nimi muistutti liikaa Oktoberfestia. Metelihän siitä nousi, johon Hartwallin toimitusjohtaja vastasi että he ovat pahoillaan mielipahasta (näin kirjoitetaan nykyisenä some-aikana kun on tullut mokattua mutta ei kuitenkaan aiota muuttaa toimintaa).

Olutkulttuuriseuran kannanoton ja kehoituksen Hartwallin tuotteiden boikotoimisesta voi lukea tämän linkin takaa. Toivon kuitenkin että asia ratkeaa nopeasti ilman sen suurempia boikotteja ja taisteluita. On hyvin vaikea nähdä että mitä positiivista Hartwall pystyisi enää Oktoberfest-nimestä kynsin hampain pitämällä saavuttamaan.

”En enää koskaan juo Pirkka-olutta”

Näin olen todistetusti joskus sanonut, ja pitänyt sanani aivan näihin päiviin asti. Vastikään kauppoihin tullut Pirkka Parhaat Amber Ale Juhlaolut / Jubileumsöl (myöh. Pirkka Amber ale) kuitenkin sai minut pyörtämään lupaukseni. Ja jos tarkkoja ollaan niin tämähän on Pirkka Parhaat -olut, eikä suinkaan Pirkka-olut.

Pirkka-oluita on ollut kolmea erilaista, joista ainakin kahta taidetaan edelleen myydä. En siis oikeasti tiedä, katselin vain milloin oluille on viimeksi annettu arvosteluja OlutOppaassa. Pirkka-olut sinisessä tölkissä on edullisen hintansa vuoksi K-kauppojen hittituote, kun taas punaisessa tölkissä oleva on hieman harvinaisempi ellei jo markkinoilta poistunut, eikä kukaan taida tietää mitä käytännön eroa näillä oluilla on. Molemmat ovat kuitenkin Olvin tekemiä, mutta eivät kuitenkaan kolmos-Olvia eri etiketillä. Pirkka Lager -olut myydään keltaisessa puolen litran tölkissä, ja se on pantu Hollannissa Bavarian panimolla. Tämä olut pääsi vuonna 2008 otsikoihin, kun Valvira mittasi oluen alkoholipitoisuudeksi 4,8 – 4,9 %. En tiedä mitä tälle oluterälle tapahtui, mutta niitä ei saanut ainakaan Suomen kaupoissa myydä.

Omat kokemukseni Pirkka-oluista sijoittuvat opiskeluaikoihin, tottakai kun edullisia olivat. Kuitenkin kehno maku ja jostain syystä seuraavana päivänä tullut harvinaisen kova päänsärky (joka tietysti johtui oluen laadusta eikä määrästä) saivat minut asettamaan hinnan toissijaiseksi valintakriteeriksi.

Pirkka saimaa amber ale

Pirkan 30-vuotisjuhlan kunniaksi pantu Saimaan Juomatehtaan Pirkka Amber ale vaikuttaa ensimmäiseltä lupaavalta Pirkka-oluelta. Nimensä mukaisesti kyse on tumman meripihkan värisestä alesta, jossa on myös runsas ja kestävä vaahto. Makea ja hieman hedelmäinen sekä maltainen tuoksu houkuttelee lähistön banaanikärpäset vaarallisen lähelle tuoppia. Yllättävänkin täyteläinen maku on aluksi makean maltainen siirtyen nopeasti greippimäiseen hedelmäisyyteen, ja reiluun, puiseen katkeruuteen. Kokonaisuus on paremman termin puuttuessa tunkkainen, eli raikkaus puuttuu, ja puinen jälkimaku vielä korostaa tätä.

 

Pisteet 32 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: K-kaupat

Perushyvä kotimainen amber ale. Täyteläisyys ja humalointi yllättävät, mutta raikkautta jää kaipaamaan.

Belhaven McCallum’s Stout (tölkki)

Skottioluiden arviointi jatkuu. Edellisen päivityksen Cock O’ the Walk oli erinomainen olut Williamsilta, mutta Belhavenin McCallum’s Stoutia en uskalla samalla tavoin kehua. Tölkissä kerrotaan tämän olevan ”sweet scottish stout” ja makeutta tästä kyllä löytyy. Samoin tästä löytyy typpipatruuna, kuten joistain muistakin brittiläisistä stouteista (Guinness, Murphy’s, jne.). Pienessä muovipallollossa olevaa typpeä käytetään tiiviin ja kestävän vaahdon luomiseen, jonka olen yrittänyt saada näkyviin kuvaankin.

belhaven mccallums

McCallum’s stout on erittäin makea, suorastaan siirappinen. Maussa on kypsiä ja makeita hedelmiä. Stouteille tyypillistä paahteisuutta on hyvin vähän, humalointia ei ole juuri ollenkaan. Makeus ja typpivaahto tuovat pehmeän ja täyteläisen suutuntuman, vaikka 4,1 % vahvuus antaisi olettaa muuta. Hirveän vähän tästä keksii muuta sanottavaa. Kokonaisuus jää tylsäksi, mutta sinänsä mitään virhemakujakaan tästä ei löydy. Liiallinen makeus pudottaa pisteitä.

 

Pisteet 27 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Laajan olutvalikoiman ruokakaupat

Vain todella makeiden oluiden ystäville.

Williams Bros Cock o’ the Walk

Joskus tulee ostettua olut etiketin perusteella, ja joskus se kannattaa. Williamsin Cock o’ the Walk on red ale skotlannista, ja 4,3 % vahvuisena sitä löytää ruokakaupoista, tai ainakin isoimmista marketeista. Williamsin oluet ovat kohtuullisen yleisiä Suomessa, ruokakauppojen lisäksi oluita on myös välillä saatavilla Alkosta.

Vaikka Skotlanti onkin yleisesti tunnettu viskimaana, niin myös olut on maassa perinteinen juoma. Oluen historiaa Skotlannissa voidaan jäljittää jopa tuhansia vuosia taaksepäin, mutta jos katsotaan nykytilannetta, niin yksi kuuluisimmista craft-panimoista, BrewDog, perustettiin Fraserburghiin vuonna 2007. Muita mainitsemisen arvoisia tietenkin Williamsin lisäksi ovat mm. Belhaven, Harviestoun, Innis & Guinn, Orkney ja Traquair. Näiden panimoiden oluita on kohtuullisen hyvin saatavilla Suomesta, joten jos haluaa tutustua skottioluisiin, niin se onnistuu helposti ihan kotimaassakin.

cock o the walk

Cock o’ the Walk ei ole aivan perinteisin brittiläinen red ale, joskaan ihan experimental-asteellekkaan ei mennä. Ohramaltaiden lisäksi on käytetty vehnämaltaita ja kauraa, ja humaloinnissa on käytetty mm. sitrusaromista cascadea joka on vakiokamaa IPA- ja APA-oluissa. Tuoksussa että maussa tulevat esiin miedot havuiset ja sitruksiset aromit, joiden seurana on makea, karamellimainen maltaisuus. Suutuntuma on melko kevyt mutta ei kuitenkaan vetinen. Katkeruus tasapainottaa makeutta sopivasti, ja kokonaisuus on miellyttävä ja helposti juotava. Cock o’ the Walk on brittiläiseen tyyliin mieto ale, ja makeuden suhteen on siinä ja siinä onko sitä liikaa, mutta sen enempää vikaa tästä ei löydy. Laadukas ja hieno olut.

 

Pisteet 35 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Laajan olutvalikoiman marketit

Cock o’ the Walk on ruokakaupasta saatava olut jota on helppo suositella kenelle vain. Lisäksi omassa tyylilajissaan erinomainen suoritus.

 

SOPP juomalistat 2016

Suuret oluet pienet panimot on alkanut Tampereella, ja tästä löydät listat tarjolla olevista juomista.

Yleisesti oluita saa 1 dl, 2 dl, ja 4 dl annoksina, mutta myös 3,3 dl ja 5 dl oli joillakin panimoilla tarjota. Hinnat vaihtelevat panimokohtaisesti, mutta 2 dl olutta saa useimmiten noin 3 euron hintaan. Pääsymaksu alueelle on 10 euroa, mutta jos menet paikalle ennen klo 18 niin pääset ilmaiseksi. Lasimaksu on 3 euroa josta 2 saa takaisin kun palauttaa lasin.

SOPP on Tampereella keskustorilla 26.5. – 28.5.2016, suosittelen lämpimästi.

Kuvissa on Tampereen SOPPin juomalistat, mutta todennäköisesti aika samoilla mennään myös muiden paikkakuntien SOPPeissa.

(kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla)

SOPP 2016 Sivu 2 SOPP 2016 sivu 3 SOPP 2016 sivu 4 SOPP 2016 sivu 5 SOPP 2016 sivu 6 SOPP 2016 sivu 7 SOPP 2016 sivu 8 SOPP 2016 sivu 9 SOPP 2016 sivu 10 SOPP 2016 sivu 11 SOPP 2016 sivu 12 SOPP 2016 sivu 13

Alkoholipolitiikan uudistus – lista kauppaan siirtyvistä oluista

Kun hallitus ilmoitti että alkoholilakia uudistetaan keskustalaispoliitikko Juha Rehulan johdolla, niin moni varmasti oli heittämässä kirvestä kaivoon. Keskusta oli vasta vähän aikaa sitten suunnitellut ”keskioluen” siirtämistä Alkoon, eikä keskustan vahvat alkiolais- ja lestadiolaissiivet kovin hyvällä katso mitään alkoholin vapauttamiseen liittyvää. Kun uudistuksia alettiin helmikuussa tuoda julkisuuteen, olivat ne juuri sitä mitä odotettiin: laista poistetaan pari pykälää joita kukaan ei nykyisinkään valvo ja Alkon aukioloaikaa pidennetään arkisin tunnilla.

Keskustelua alkoi kuitenkin syntyä. Toiset hallituspuolueet ja Olutliitto toivat esille mm. päivittäistavarakaupan prosenttirajat ja pienpanimoiden ulosmyyntioikeudet. Kokoomus toisi viinit (ja sitä myöten käytännössä kaikki oluet) kauppaan, ja perussuomalaiset keksi rajan noston 8,5 %:iin, mikä todennäköisesti liittyy siihen että se on kotimaisten isojen panimoiden vahvimpien oluiden alkoholimäärä. Olutliitto haki kompromissia rajan nostosta 7,5 % ja piti erityisen tärkeänä sitä että pienpanimot voivat myydä omia tuotteitaan muutenkin kuin yrittämällä saada ne Alkon valikoimiin. Muitakin ehdotuksia tuli, kuten Touko Aallon kompromissin kompromissi siitä että tuodaan 7,5 % oluet kauppaan mutta nostetaan vahvimpien oluiden verotusta. Päivi Räsänen ehdotti keskioluen siirtämistä Alkoon.

Tänään on kuitenkin julkisuuteen tullut tietoja että alkoholilain muutoksista ollaan päästy hallituksessa yksimielisyyteen. Se mikä ensimmäiseksi kiinnostaa on se kaupan alkoholiraja, mikä nostetaan 5,5 %:iin. Tämä on tietenkin harmillisen mitätön uudistus, mutta on sillä hyviäkin puolia; esimerkiksi merkittävä osa vehnäoluista osuu alkoholipitoisuudeltaan tuohon 4,7 ja 5,5 prosentin väliin. Monet kauppavahvuiset IPA:t ovat turhan vetisiä, niiden makuun pienelläkin korotuksella on vaikutusta. Ja onhan ne lagerit ja pilsit parhaimmillaan noin 5 % tienoilla. Odotettavissa on että kaupan valikoima muuttuu laadukkaammaksi, ja myös suomalaisten pienpanimoiden on helpompi tehdä oluita näiden rajojen puitteissa.

Kuitenkin alkoholirajan korottaminen alle prosenttiyksiköllä on pieni juttu kaikkiin muihin uudistuksiin verrattuna. Kyllä niitä vahvoja oluita saa edelleen Alkosta, ravintoloista, Virosta, ja netistä tilaamalla. Tärkeimmät alkoholilain uudistukset liittyvät siihen, että Suomesta tehdään vapaampi. Ravintolat voivat myydä oluita ulos kuten kaupatkin, pienpanimot voivat myydä omia tuotteitaan suoraan panimolta, olutkarsinat poistuvat festareilta ja panimot voivat mainontarajoituksen löysentämisten myötä kertoa vapaammin tuotteistaan. Tietenkin myös ne turhat pykälät kuten ravintoloiden B- ja C-oikeudet ja jatkoaikaluvat poistuvat, ja kyllä, Alko on arkisin auki tunnin pidempään.

Uutisissa, esimerkiksi Ylen, puhutaan että vahvat oluet tai nelosoluet tulevat ruokakauppoihin. Ei mitään nelosolutta ole ollut olemassa pitkiin aikoihin, se on 90-luvulla poistunut verotusluokka joka on tiukasti jäänyt kuitenkin elämään puhekieleen. Vahvat oluet eivät myöskään tule ruokakauppoihin, vaan vaikka rajaa nostetaan niin edelleen kaupoissa tullaan myymään kohtuullisen mietoja oluita.

Ikävä kyllä jäämme edelleen odottamaan esimerkiksi että milloin belgialet tulevat ruokakauppoihin tai milloin Alkon monopoli puretaan. Ensi vuonna olemme kuitenkin askeleen lähempänä näitä tavoitteita. En usko että tässä on kyse niinkään puolueiden välisistä taisteluista, vaan siitä että sukupolvi on vaihtumassa myös eduskunnassa ja puolueiden sisällä. Uudet sukupolvet näkevät nykylainsäädännön vanhentuneena ja nykyaikaan sopimattomana. Niinpä sitä muutetaan ja tullaan muuttamaan kompromissi kerrallaan. Tämä on vasta alkusoittoa.

Oletettavasti seuraavaksi alkaa keskustelu siitä kuinka meidän käy kun suomalaiset ei osaa juoda ja kuinka alkoholin liikakäyttö aiheuttaa ainakin X miljardin euron kulut. En tiedä väheneekö alkoholihaitat uudistusten myötä, mutta jos käy niin että ne lisääntyvät, niin ratkaisuesimerkkejä voitaisiin etsiä vaikka ulkomailta ja lopetettaisiin viimein se hokeminen keskioluen siirtämisestä Alkoon. On hyvin vaikea uskoa että nykymaailmassa se olisi ihmelääke joka ratkaisisi alkoholiongelmat. 60-luku meni jo, aika vaihtaa levyä.

Alkosta siis oletettavasti siirtyy paljon oluita kaupan hyllylle. Mikään ei estä Alkoa edelleen myymästä alle 5,5 % oluita, mutta todennäköisesti niiden hinnat tulevat olemaan ruokakauppoja kalliimmat ja niiden kysyntä ja sen myötä tarjonta vähenevät. Etsin isokaato.com -sivustolta 4,8 – 5,5 % oluet (Alkon sivusto ei tällaista hakumahdollisuutta tarjoa) ja listasin ne tämän kirjoituksen loppuun. Siitä voi päätellä minkälaisia oluita tullaan Alkossa näkemään vähemmän ja ruokakaupassa enemmän.

 

Alkon oluet vahvuudeltaan 4,8 % – 5,5 % (kevät 2016)

Lager

Anchor California Lager
Asahi Super Dry
Aura
Bavaria Premium
Beck’s
Bitburger Premium
Brooklyn Lager
Budweiser
Daura Damm
Forst Premium Lager
Holba Premium
Kalnapilis Original
Karhu A
Karjala A
Koff A
Lapin Kulta A
Litovel Premium
Marsalkka Vaalea Luomu
Olvi Export A
Pernštejn Svetlý Ležák
Primator Premium
Saku Karl Friedrich
Saku Kuld
Sandels A
Sandels Special Edition
Singha
Spaten München
Stella Artois
Tiger
Train Station Brewery Groundbreaker
Urho 5,5%
Weihenstephaner Original Helles

Tumma lager

Aldersbacher Kloster Dunkel
Asahi Black
Ayinger Altbairisch Dunkel
Benediktinerabtei Plankstetten Dunkles
Herold Czech Black Lager
Original Badebier
Stadin Panimo American Black Lager

Pils

Krombacher Pils
Kulmbacher Pils Edelherb
König Pilsener
Laitilan Kukko Vahva Pils
Mongozo Premium Pilsener
Prykmestar Luomu Pils
Staropramen Premium
Stiegl Pils
To Øl Raid Beer

Vehnäolut

Benediktiner Weissbier
Bryggeri Weizen
Franziskaner Hefe-Weissbier
Franziskaner Weissbier Dunkel
Franziskaner Weissbier Kristallklar
Hoegaarden Witbier
Maisel’s Weisse Original
Paulaner Hefe-Weissbier
Riedenburger Hefe-Weizen
Riedenburger Ur-Weizen
Schneider Weisse Tap 2 Mein Kristall
Schöfferhofer Hefeweizen
Suomenlinnan Panimo Svartön Vehnä
Weidmann Weissbier Hefeweizen
Weihenstephaner Hefeweissbier
Weihenstephaner Kristall Weissbier

Ale

Albert LeCoq Imperial Ale
BrewDog 5 a.m. Saint
De Koninck
Fuller’s India Pale Ale
Fuller’s Organic Honey Dew
Green’s IPA
Hook Norton Haymaker
Huvila E.S.B.

Stout ja portteri

Fuller’s London Porter
Samuel Smith Organic Chocolate Stout
Samuel Smith Taddy Porter
Young’s Double Chocolate Stout
Peak Organic Pale Ale
Ridgeway IPA

Erikoisuus

Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen
Chimay Dorée
Malmgård Dinkel
Neuzeller Kirsch Bier
Saison Dupont Biologique
Sünner Kölsch

Olutta Japanista – Hitachino Nest White Ale

Japanilaisia oluita ei kovin usein tule Suomessa vastaan, myydyin lienee Asahi Super Dry joka on yksi tylsä vaalea lager muiden joukossa. Kaiken lisäksi sitä ei edes tehdä Japanissa, vaan Euroopassa myytävät Asahit on tehty eurooppalaisilla panimoilla. Hitachino Nest on kuitenkin Japanista asti tuotua olutta, ja sen White Ale on tyyliltään witbieriä. Vehnän ja ohran seurana on mausteita; appelsiinikuorta, korianteria, muskottipähkinää ja appelsiinimehua. Alkoholia on 5,5 %.

Hitachino nest white ale

Ulkonäöltään Hitachino Nest muistuttaa ananasmehua. Vaahtoa ei juuri ole ja väri on haalean keltainen ja samea. Tuoksussa on appelsiinia ja banaania, ja se on hieman tunkkainen. Lyhyt maku taas on melko kevyt, vähähiilihappoinen, hedelmämehumainen, hieman mausteinen, ja ei juurikaan humaloitu. Makeutta on hieman mutta sen vastapainona toimii pieni happamuus.

 

Pisteet 30 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko

Maistuva ja hieman erilainen witbier Japanista.

 

Mikkeller Green Gold IPA

Alkoon on tullut erikoiserä Mikkellerin Green Goldia. Olen joskus aiemminkin suomentanut Alkon termistöä, mutta erikoiserästä en ole tainnut aiemmin kirjoittaa. Erikoiseristä ei ihan heti löydy selkeää tietoa, mutta käytännössä kyse on siitä että Alko ostaa jonkun tietyn, suhteellisen pienen pullomäärän kerralla ja tuote pysyy valikoimassa tasan sen aikaa kun tavaraa riittää. Lisäksi erikoiserät eivät tule myyntiin läheskään kaikkiin Alkoihin, mutta koska erikoiserät kuuluvat vakiovalikoimaan, niin voit tilata niitä lähimpään Alkoosi. Tätä kirjoittaessani pulloja on 442 kpl jäljellä Alkoissa, joten näitä todennäköisesti saa ostettua vielä kesälläkin.

Tuotannollisesti kyse ei kuitenkaan ole erikoiserästä, Green Goldia on pantu jo 9 vuotta ja se lienee yksiä ensimmäisiä Mikkellerin oluita. Runsaasti kehuja kerännyt olut sai siis alkunsa ennen varsinaista IPA-buumia, ja se on pitänyt pintansa vaikka kilpailua on tullut markkinoille mittavissa määrin.

green gold

Edellinen olutarvosteluni koski Sierra Nevadan Hop Hunteria, ja tämä olut liikkuu samassa tyylilajissa ja samassa hintaluokassa myös. Hinta on pienelle pullolle kohtuullisen korkea 4,80 euroa, Hop Hunterin sai 4,48 eurolla. Alkoholia on 7 %, mikä on IPA:lle hinnan tavoin kohtuullisen korkea. Tuoksussa on voimakasta ja raikasta greippisyyttä ja hedelmäisyyttä. Maku on hyvin pehmeä, sitä luo runsaasti vaahtoava hiilihappoisuus, makeus, vahva mallasrunko ja alkoholin aiheuttama suutuntuma. Alkoholi onneksi vain tuntuu hieman taustalla, itse maussa sitä ei huomaa. Voimakas greippisyys dominoi makua ehkä liiankin kanssa, jälkimaun puisen ja pitkän katkeruuden mukana on myös yrttisyyttä. Henkilökohtaisesti suosin raikkaampia ja hieman kevyempiä ipoja, mutta onhan tämäkin aivan loistava olut.

 

Pisteet: 40 / 50

Saatavuus: Alko

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Jos etsit pehmeää ja täyteläistä IPA:a, on tämä varma valinta.