Belhaven McCallum’s Stout (tölkki)

Skottioluiden arviointi jatkuu. Edellisen päivityksen Cock O’ the Walk oli erinomainen olut Williamsilta, mutta Belhavenin McCallum’s Stoutia en uskalla samalla tavoin kehua. Tölkissä kerrotaan tämän olevan ”sweet scottish stout” ja makeutta tästä kyllä löytyy. Samoin tästä löytyy typpipatruuna, kuten joistain muistakin brittiläisistä stouteista (Guinness, Murphy’s, jne.). Pienessä muovipallollossa olevaa typpeä käytetään tiiviin ja kestävän vaahdon luomiseen, jonka olen yrittänyt saada näkyviin kuvaankin.

belhaven mccallums

McCallum’s stout on erittäin makea, suorastaan siirappinen. Maussa on kypsiä ja makeita hedelmiä. Stouteille tyypillistä paahteisuutta on hyvin vähän, humalointia ei ole juuri ollenkaan. Makeus ja typpivaahto tuovat pehmeän ja täyteläisen suutuntuman, vaikka 4,1 % vahvuus antaisi olettaa muuta. Hirveän vähän tästä keksii muuta sanottavaa. Kokonaisuus jää tylsäksi, mutta sinänsä mitään virhemakujakaan tästä ei löydy. Liiallinen makeus pudottaa pisteitä.

 

Pisteet 27 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Laajan olutvalikoiman ruokakaupat

Vain todella makeiden oluiden ystäville.

Williams Bros Cock o’ the Walk

Joskus tulee ostettua olut etiketin perusteella, ja joskus se kannattaa. Williamsin Cock o’ the Walk on red ale skotlannista, ja 4,3 % vahvuisena sitä löytää ruokakaupoista, tai ainakin isoimmista marketeista. Williamsin oluet ovat kohtuullisen yleisiä Suomessa, ruokakauppojen lisäksi oluita on myös välillä saatavilla Alkosta.

Vaikka Skotlanti onkin yleisesti tunnettu viskimaana, niin myös olut on maassa perinteinen juoma. Oluen historiaa Skotlannissa voidaan jäljittää jopa tuhansia vuosia taaksepäin, mutta jos katsotaan nykytilannetta, niin yksi kuuluisimmista craft-panimoista, BrewDog, perustettiin Fraserburghiin vuonna 2007. Muita mainitsemisen arvoisia tietenkin Williamsin lisäksi ovat mm. Belhaven, Harviestoun, Innis & Guinn, Orkney ja Traquair. Näiden panimoiden oluita on kohtuullisen hyvin saatavilla Suomesta, joten jos haluaa tutustua skottioluisiin, niin se onnistuu helposti ihan kotimaassakin.

cock o the walk

Cock o’ the Walk ei ole aivan perinteisin brittiläinen red ale, joskaan ihan experimental-asteellekkaan ei mennä. Ohramaltaiden lisäksi on käytetty vehnämaltaita ja kauraa, ja humaloinnissa on käytetty mm. sitrusaromista cascadea joka on vakiokamaa IPA- ja APA-oluissa. Tuoksussa että maussa tulevat esiin miedot havuiset ja sitruksiset aromit, joiden seurana on makea, karamellimainen maltaisuus. Suutuntuma on melko kevyt mutta ei kuitenkaan vetinen. Katkeruus tasapainottaa makeutta sopivasti, ja kokonaisuus on miellyttävä ja helposti juotava. Cock o’ the Walk on brittiläiseen tyyliin mieto ale, ja makeuden suhteen on siinä ja siinä onko sitä liikaa, mutta sen enempää vikaa tästä ei löydy. Laadukas ja hieno olut.

 

Pisteet 35 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Laajan olutvalikoiman marketit

Cock o’ the Walk on ruokakaupasta saatava olut jota on helppo suositella kenelle vain. Lisäksi omassa tyylilajissaan erinomainen suoritus.

 

SOPP juomalistat 2016

Suuret oluet pienet panimot on alkanut Tampereella, ja tästä löydät listat tarjolla olevista juomista.

Yleisesti oluita saa 1 dl, 2 dl, ja 4 dl annoksina, mutta myös 3,3 dl ja 5 dl oli joillakin panimoilla tarjota. Hinnat vaihtelevat panimokohtaisesti, mutta 2 dl olutta saa useimmiten noin 3 euron hintaan. Pääsymaksu alueelle on 10 euroa, mutta jos menet paikalle ennen klo 18 niin pääset ilmaiseksi. Lasimaksu on 3 euroa josta 2 saa takaisin kun palauttaa lasin.

SOPP on Tampereella keskustorilla 26.5. – 28.5.2016, suosittelen lämpimästi.

Kuvissa on Tampereen SOPPin juomalistat, mutta todennäköisesti aika samoilla mennään myös muiden paikkakuntien SOPPeissa.

(kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla)

SOPP 2016 Sivu 2 SOPP 2016 sivu 3 SOPP 2016 sivu 4 SOPP 2016 sivu 5 SOPP 2016 sivu 6 SOPP 2016 sivu 7 SOPP 2016 sivu 8 SOPP 2016 sivu 9 SOPP 2016 sivu 10 SOPP 2016 sivu 11 SOPP 2016 sivu 12 SOPP 2016 sivu 13

Alkoholipolitiikan uudistus – lista kauppaan siirtyvistä oluista

Kun hallitus ilmoitti että alkoholilakia uudistetaan keskustalaispoliitikko Juha Rehulan johdolla, niin moni varmasti oli heittämässä kirvestä kaivoon. Keskusta oli vasta vähän aikaa sitten suunnitellut ”keskioluen” siirtämistä Alkoon, eikä keskustan vahvat alkiolais- ja lestadiolaissiivet kovin hyvällä katso mitään alkoholin vapauttamiseen liittyvää. Kun uudistuksia alettiin helmikuussa tuoda julkisuuteen, olivat ne juuri sitä mitä odotettiin: laista poistetaan pari pykälää joita kukaan ei nykyisinkään valvo ja Alkon aukioloaikaa pidennetään arkisin tunnilla.

Keskustelua alkoi kuitenkin syntyä. Toiset hallituspuolueet ja Olutliitto toivat esille mm. päivittäistavarakaupan prosenttirajat ja pienpanimoiden ulosmyyntioikeudet. Kokoomus toisi viinit (ja sitä myöten käytännössä kaikki oluet) kauppaan, ja perussuomalaiset keksi rajan noston 8,5 %:iin, mikä todennäköisesti liittyy siihen että se on kotimaisten isojen panimoiden vahvimpien oluiden alkoholimäärä. Olutliitto haki kompromissia rajan nostosta 7,5 % ja piti erityisen tärkeänä sitä että pienpanimot voivat myydä omia tuotteitaan muutenkin kuin yrittämällä saada ne Alkon valikoimiin. Muitakin ehdotuksia tuli, kuten Touko Aallon kompromissin kompromissi siitä että tuodaan 7,5 % oluet kauppaan mutta nostetaan vahvimpien oluiden verotusta. Päivi Räsänen ehdotti keskioluen siirtämistä Alkoon.

Tänään on kuitenkin julkisuuteen tullut tietoja että alkoholilain muutoksista ollaan päästy hallituksessa yksimielisyyteen. Se mikä ensimmäiseksi kiinnostaa on se kaupan alkoholiraja, mikä nostetaan 5,5 %:iin. Tämä on tietenkin harmillisen mitätön uudistus, mutta on sillä hyviäkin puolia; esimerkiksi merkittävä osa vehnäoluista osuu alkoholipitoisuudeltaan tuohon 4,7 ja 5,5 prosentin väliin. Monet kauppavahvuiset IPA:t ovat turhan vetisiä, niiden makuun pienelläkin korotuksella on vaikutusta. Ja onhan ne lagerit ja pilsit parhaimmillaan noin 5 % tienoilla. Odotettavissa on että kaupan valikoima muuttuu laadukkaammaksi, ja myös suomalaisten pienpanimoiden on helpompi tehdä oluita näiden rajojen puitteissa.

Kuitenkin alkoholirajan korottaminen alle prosenttiyksiköllä on pieni juttu kaikkiin muihin uudistuksiin verrattuna. Kyllä niitä vahvoja oluita saa edelleen Alkosta, ravintoloista, Virosta, ja netistä tilaamalla. Tärkeimmät alkoholilain uudistukset liittyvät siihen, että Suomesta tehdään vapaampi. Ravintolat voivat myydä oluita ulos kuten kaupatkin, pienpanimot voivat myydä omia tuotteitaan suoraan panimolta, olutkarsinat poistuvat festareilta ja panimot voivat mainontarajoituksen löysentämisten myötä kertoa vapaammin tuotteistaan. Tietenkin myös ne turhat pykälät kuten ravintoloiden B- ja C-oikeudet ja jatkoaikaluvat poistuvat, ja kyllä, Alko on arkisin auki tunnin pidempään.

Uutisissa, esimerkiksi Ylen, puhutaan että vahvat oluet tai nelosoluet tulevat ruokakauppoihin. Ei mitään nelosolutta ole ollut olemassa pitkiin aikoihin, se on 90-luvulla poistunut verotusluokka joka on tiukasti jäänyt kuitenkin elämään puhekieleen. Vahvat oluet eivät myöskään tule ruokakauppoihin, vaan vaikka rajaa nostetaan niin edelleen kaupoissa tullaan myymään kohtuullisen mietoja oluita.

Ikävä kyllä jäämme edelleen odottamaan esimerkiksi että milloin belgialet tulevat ruokakauppoihin tai milloin Alkon monopoli puretaan. Ensi vuonna olemme kuitenkin askeleen lähempänä näitä tavoitteita. En usko että tässä on kyse niinkään puolueiden välisistä taisteluista, vaan siitä että sukupolvi on vaihtumassa myös eduskunnassa ja puolueiden sisällä. Uudet sukupolvet näkevät nykylainsäädännön vanhentuneena ja nykyaikaan sopimattomana. Niinpä sitä muutetaan ja tullaan muuttamaan kompromissi kerrallaan. Tämä on vasta alkusoittoa.

Oletettavasti seuraavaksi alkaa keskustelu siitä kuinka meidän käy kun suomalaiset ei osaa juoda ja kuinka alkoholin liikakäyttö aiheuttaa ainakin X miljardin euron kulut. En tiedä väheneekö alkoholihaitat uudistusten myötä, mutta jos käy niin että ne lisääntyvät, niin ratkaisuesimerkkejä voitaisiin etsiä vaikka ulkomailta ja lopetettaisiin viimein se hokeminen keskioluen siirtämisestä Alkoon. On hyvin vaikea uskoa että nykymaailmassa se olisi ihmelääke joka ratkaisisi alkoholiongelmat. 60-luku meni jo, aika vaihtaa levyä.

Alkosta siis oletettavasti siirtyy paljon oluita kaupan hyllylle. Mikään ei estä Alkoa edelleen myymästä alle 5,5 % oluita, mutta todennäköisesti niiden hinnat tulevat olemaan ruokakauppoja kalliimmat ja niiden kysyntä ja sen myötä tarjonta vähenevät. Etsin isokaato.com -sivustolta 4,8 – 5,5 % oluet (Alkon sivusto ei tällaista hakumahdollisuutta tarjoa) ja listasin ne tämän kirjoituksen loppuun. Siitä voi päätellä minkälaisia oluita tullaan Alkossa näkemään vähemmän ja ruokakaupassa enemmän.

 

Alkon oluet vahvuudeltaan 4,8 % – 5,5 % (kevät 2016)

Lager

Anchor California Lager
Asahi Super Dry
Aura
Bavaria Premium
Beck’s
Bitburger Premium
Brooklyn Lager
Budweiser
Daura Damm
Forst Premium Lager
Holba Premium
Kalnapilis Original
Karhu A
Karjala A
Koff A
Lapin Kulta A
Litovel Premium
Marsalkka Vaalea Luomu
Olvi Export A
Pernštejn Svetlý Ležák
Primator Premium
Saku Karl Friedrich
Saku Kuld
Sandels A
Sandels Special Edition
Singha
Spaten München
Stella Artois
Tiger
Train Station Brewery Groundbreaker
Urho 5,5%
Weihenstephaner Original Helles

Tumma lager

Aldersbacher Kloster Dunkel
Asahi Black
Ayinger Altbairisch Dunkel
Benediktinerabtei Plankstetten Dunkles
Herold Czech Black Lager
Original Badebier
Stadin Panimo American Black Lager

Pils

Krombacher Pils
Kulmbacher Pils Edelherb
König Pilsener
Laitilan Kukko Vahva Pils
Mongozo Premium Pilsener
Prykmestar Luomu Pils
Staropramen Premium
Stiegl Pils
To Øl Raid Beer

Vehnäolut

Benediktiner Weissbier
Bryggeri Weizen
Franziskaner Hefe-Weissbier
Franziskaner Weissbier Dunkel
Franziskaner Weissbier Kristallklar
Hoegaarden Witbier
Maisel’s Weisse Original
Paulaner Hefe-Weissbier
Riedenburger Hefe-Weizen
Riedenburger Ur-Weizen
Schneider Weisse Tap 2 Mein Kristall
Schöfferhofer Hefeweizen
Suomenlinnan Panimo Svartön Vehnä
Weidmann Weissbier Hefeweizen
Weihenstephaner Hefeweissbier
Weihenstephaner Kristall Weissbier

Ale

Albert LeCoq Imperial Ale
BrewDog 5 a.m. Saint
De Koninck
Fuller’s India Pale Ale
Fuller’s Organic Honey Dew
Green’s IPA
Hook Norton Haymaker
Huvila E.S.B.

Stout ja portteri

Fuller’s London Porter
Samuel Smith Organic Chocolate Stout
Samuel Smith Taddy Porter
Young’s Double Chocolate Stout
Peak Organic Pale Ale
Ridgeway IPA

Erikoisuus

Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen
Chimay Dorée
Malmgård Dinkel
Neuzeller Kirsch Bier
Saison Dupont Biologique
Sünner Kölsch

Olutta Japanista – Hitachino Nest White Ale

Japanilaisia oluita ei kovin usein tule Suomessa vastaan, myydyin lienee Asahi Super Dry joka on yksi tylsä vaalea lager muiden joukossa. Kaiken lisäksi sitä ei edes tehdä Japanissa, vaan Euroopassa myytävät Asahit on tehty eurooppalaisilla panimoilla. Hitachino Nest on kuitenkin Japanista asti tuotua olutta, ja sen White Ale on tyyliltään witbieriä. Vehnän ja ohran seurana on mausteita; appelsiinikuorta, korianteria, muskottipähkinää ja appelsiinimehua. Alkoholia on 5,5 %.

Hitachino nest white ale

Ulkonäöltään Hitachino Nest muistuttaa ananasmehua. Vaahtoa ei juuri ole ja väri on haalean keltainen ja samea. Tuoksussa on appelsiinia ja banaania, ja se on hieman tunkkainen. Lyhyt maku taas on melko kevyt, vähähiilihappoinen, hedelmämehumainen, hieman mausteinen, ja ei juurikaan humaloitu. Makeutta on hieman mutta sen vastapainona toimii pieni happamuus.

 

Pisteet 30 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko

Maistuva ja hieman erilainen witbier Japanista.

 

Mikkeller Green Gold IPA

Alkoon on tullut erikoiserä Mikkellerin Green Goldia. Olen joskus aiemminkin suomentanut Alkon termistöä, mutta erikoiserästä en ole tainnut aiemmin kirjoittaa. Erikoiseristä ei ihan heti löydy selkeää tietoa, mutta käytännössä kyse on siitä että Alko ostaa jonkun tietyn, suhteellisen pienen pullomäärän kerralla ja tuote pysyy valikoimassa tasan sen aikaa kun tavaraa riittää. Lisäksi erikoiserät eivät tule myyntiin läheskään kaikkiin Alkoihin, mutta koska erikoiserät kuuluvat vakiovalikoimaan, niin voit tilata niitä lähimpään Alkoosi. Tätä kirjoittaessani pulloja on 442 kpl jäljellä Alkoissa, joten näitä todennäköisesti saa ostettua vielä kesälläkin.

Tuotannollisesti kyse ei kuitenkaan ole erikoiserästä, Green Goldia on pantu jo 9 vuotta ja se lienee yksiä ensimmäisiä Mikkellerin oluita. Runsaasti kehuja kerännyt olut sai siis alkunsa ennen varsinaista IPA-buumia, ja se on pitänyt pintansa vaikka kilpailua on tullut markkinoille mittavissa määrin.

green gold

Edellinen olutarvosteluni koski Sierra Nevadan Hop Hunteria, ja tämä olut liikkuu samassa tyylilajissa ja samassa hintaluokassa myös. Hinta on pienelle pullolle kohtuullisen korkea 4,80 euroa, Hop Hunterin sai 4,48 eurolla. Alkoholia on 7 %, mikä on IPA:lle hinnan tavoin kohtuullisen korkea. Tuoksussa on voimakasta ja raikasta greippisyyttä ja hedelmäisyyttä. Maku on hyvin pehmeä, sitä luo runsaasti vaahtoava hiilihappoisuus, makeus, vahva mallasrunko ja alkoholin aiheuttama suutuntuma. Alkoholi onneksi vain tuntuu hieman taustalla, itse maussa sitä ei huomaa. Voimakas greippisyys dominoi makua ehkä liiankin kanssa, jälkimaun puisen ja pitkän katkeruuden mukana on myös yrttisyyttä. Henkilökohtaisesti suosin raikkaampia ja hieman kevyempiä ipoja, mutta onhan tämäkin aivan loistava olut.

 

Pisteet: 40 / 50

Saatavuus: Alko

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Jos etsit pehmeää ja täyteläistä IPA:a, on tämä varma valinta.

 

Sierra Nevada Hop Hunter IPA

Alkon tilausvalikoimasta löytyy erinomaisen yhdysvaltalaisen craft-panimon Sierra Nevadan Hop Hunter IPA. Tekniset tiedot enteilevät hyvää, alkoholia 6,2 % ja 60 IBUa, eli vahvasta IPA:sta on kysymys mutta etäisyys DIPAan on vielä selkeä. Etiketissä mainitaan valmistuksessa käytetty tislattu humalaöljy, jota ei ihan joka oluesta löydy. Öljy on peräisin humalan kävyistä, ja se valmistetaan samoin kuin eteeriset öljyt. Öljyssä säilyy hyvin vahvana kasvin tuoksu ja maku, ja sitä tuskin on laitettu paria tippaa enempää per pullo. Sitä onko humalan katkeruutta mukana öljyssä, jää epäselväksi.

Pullolla on parasta ennen päiväys 16.12.2016 ja pullotus on tapahtunut vuotta aiemmin. Olut on siis reilut 4 kk vanhaa, mikä on yhdysvalloista asti tulleelle oluelle kohtuullinen aika. Juuri IPA:t kärsivät pahiten säilytyksestä, humalointi heikkenee oluesta ensimmäisenä ja se alkaa maistumaan nopeasti tunkkaiselle. Aivan tuoretta yhdysvaltalaisolutta ei ole mahdollisuutta maistaa muuten kuin hankkimalla sitä lentokuljetuksella tai menemällä itse paikan päälle.

sierra nevada hop hunter

Teknisten tietojen lisäksi ulkonäkökin lupaa hyvää, vaahtoa muodostuu ja se myös kestää pinnalla koko pullollisen ajan. Tuoksu muistuttaa sateen jälkeistä havumetsää ja on hyvin raikas. Luultavasti öljyn käyttö tulee juuri tuoksussa parhaiten esiin. Maku pysyy myös raikkaana vaikka alkoholia on mukana paljon se myös hieman tuntuu suussa. Makeanpuoleinen maltaisuus väistyy nopeasti havuisen ja sitruunaisen jälkimaun myötä, päättyen voimakkaaseen kuivaan ja puiseen katkeruuteen joka pysyy nielussa pitkään. Ei tästä voi kuin tykätä. IPA:n ystäville pakko-ostos.

 

Pisteet 41 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Alko (tilausvalikoima), hyvät olutravintolat

Erinomainen, voimakas IPA joka onnistuu kuitenkin pysymään raikkaana. Alkon oluiden parhaimmistoa.

 

HBF 2016 -raportti ja kritiikki

Kävin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helsinki Beer Festivalilla. Vierailu oli onnistunut, paljon uusia, hyviä ja harvinaisia oluita, muutama siiderikin, ystävälliset baarimikot ja muu henkilökunta, ja niin edelleen. Istumapaikkoja oli runsaasti, ja vettä sai ilmaiseksi. Lasienpesupisteet toimivat ja tapahtuman esite karttoineen oli hyvin hyödyllinen. Esillä oli tärkeimpiä suomalaisia pienpanimoita ja maahantuojia, harvinaiset Saksan, Belgian ja Tsekin omatuonnit olivat tähän kaikkeen mukava lisä.

Oluista voisi mainita Olarin Panimon Saisonin, ensimmäinen kosketus tähän uuteen pienpanimoon jätti hyvin positiivisen fiiliksen. Lapin Voima oli mukana sahtimaisella Kullervo-perinneoluellaan. IPAa ja DIPAa oli tarjolla lähes joka kojulla, esimerkiksi Radbrewn Buster Jangle, Muflonin DIPA ja Hiiden I Hop It’s Not a Problem tuli maistettua ja kaikki olivat vähintään hyviä.

HBF

Kuitenkin tietyt käytännön järjestelyt jäivät minua vaivaamaan, niinkin paljon että päätin niistä julkisesti kirjoittaa. On myös mahdollista että tapahtumaa ei oltu suunnattu minulle tai en ymmärtänyt sen luonnetta, mutta seuraavat asiat jäivät häiritsemään:

1. Hinnat, eli sisäänpääsymaksu 12 euroa, narikka 3 euroa, lasi 2 euroa, eli 17 euroa ennenkuin pääset edes ensimmäistä olutta ostamaan.

2. Pääsylipun hinnan ymmärtää jos sillä saa jotain vastinetta, mutta ei sillä saa mitään. Tastingit maksavat erikseen, ohjelmaa ei käytännössä ole.

3. Turhat musiikkiesitykset. En kritisoi esiintyjiä tai musiikin laatua, vaan sitä että elävä musiikki ei oikein sovi tällaiseen tapahtumaan. Luulen että useimmille se on vaan turhaa taustameteliä, mutta voin olla väärässäkin.

4. Hirveä ympäristö, eli siis Kaapelitehdas. Kolkko, pimeä, ränsistynyt teollisuushalli. En jaksanut edes ottaa kuvia. Miksi esimerkiksi OlutExpo järjestetään nykyisin samassa paikassa, en pysty ymmärtämään. Muistaako joku ensimmäisen OlutExpon kun se järjestettiin Wanhassa Satamassa?

5. Taustamusiikki. Siis mikä soi ennen live-esityksiä. Se oli hirveää ja liian kovalla. En viihdy paikoissa joissa vieressä istuvalle joutuu huutamaan.

6. Hinnat uudestaan, eli oluiden hinnat. 4 e / 2 dl tuntui monen oluen kohdalta liian kalliilta, varsinkin kalliin pääsymaksun jälkeen. Onneksi myös hyviä 2-3 euron oluita löytyi.

7. Oluiden annoskoot, yleisin oli 2 dl. Mielelläni olisin ottanut pienemmän annoskoon ja useamman eri oluen.

8. Lasi, mikä oli 0,5 litran lagertuoppi.

Ehkä omalta kannalta ongelma oli se, että HBF tuntui enemmän kalliilta baari-illalta kuin oluidenmaistelutilaisuudelta. Olutfestareita järjestetään yhä enemmän, ja on tietty hyvä että ne ovat luonteeltaankin erilaisia. Pelkästään Helsinkiin tulee tänä vuonna vielä Suuret Oluet Pienet Panimot, OlutExpo ja Craft Beer Helsinki, joten on mielenkiintoista nähdä riittääkö kaikille tapahtumille osallistujia ja mikä muodostuu ajan myötä suosituimmaksi tapahtumaksi.

 

Kukko IPA vs. Kotimaista IPA

Pari päivää sitten vertailussa oli Koffin ja Olvin APA:t, tällä kertaa vuorossa on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan IPA:t. Kyseessä ei kuitenkaan ole sama olut eri tölkissä, vaikka ovatkin samalta panimolta ja tulleet markkinoille nyt yhtäaikaa. Tai no, Kukkoa on ollut lasipullossa saatavana jo ainakin pari kuukautta sitten, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun näen sitä puolen litran tölkissä.

Kotimaista IPA:n tölkin kyljessä lukee että valmistaja on Laitila. Joskus kauppojen omat brändit eivät mainitse valmistajaa lainkaan, hyvä kuitenkin että S-ryhmä ja Laitila ovat avoimesti tuoneet valmistuspaikan esille. Kotimaista-halpisbrändi on luultavasti ollut menestys, koska keskimääräiselle ruokakaupassa kävijälle elintarvikkeen tärkeimmät valintakriteerit ovat hinta ja kotimaisuus. Kotimaista IPAssa nämä luonnollisesti toteutuvat, mutta entäs laatu?

kukko kotimaista ipa

Oluiden eron huomaa jo heti lasiin kaadettaessa, Kukossa on kirkas, punertavanruskea väri kun taas Kotimaista on kellertavä ja samea.

Kukko IPA:n tuoksuun tarvittaisiin lisää humalan aromeja, nyt se koostuu pääasiassa karamellimaisesta maltaasta ja jonkinlaisesta vihanneksisuudesta. Mausta löytyy onneksi selvemmin hedelmäiset ja sitrusmaiset vivahteet. Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen välillä, jälkimaussa kohtuullinen humalan puraisu. Ikävät metalliset ja vihanneksiset sivumaut ovat mukana tässä kuten hyvin monessa muussakin Laitilan oluessa.

Kotimaista IPA tuoksuu sitruunasaippualle. Aina silloin tällöin tulee törmättyä olueen jonka tuoksu/maku tuo mieleen saippuan, itselleni ei ole kuitenkaan selvinnyt mistä se tarkalleen johtuu. Lasit ovat kyllä saippuajäämistä vapaita, epäilenkin että se liittyy johonkin tiettyyn humalalajikkeeseen. Maku on kevyen maltainen ja greippinen. Jälkimaussa maistuu vain tympeä ja tunkkainen katkeruus. Hiilihappoja on vähänlaisesti mikä edesauttaa tunkkaisen maun syntymistä.

 

Kukko IPA

Pisteet 28 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Keskinkertainen IPA jossa on mukana hieman epämiellyttäviä sivumakuja.

 

Kotimaista IPA

Pisteet 23 / 50

Tyylitähdet Star-16

Saatavuus: S-kaupat

Jos etsit hyvää ja edullista kotimaista ”erikois”olutta, niin tämän voit jättää hyllyyn.

 

Lopputulos

Kukko IPA vie voiton, mutta ikävä kyllä kovin paljoa kehuttavaa ei siitäkään löydy. Tässäkin yhteydessä lienee siis aiheellista jälleen suositella parempia ruokakaupasta löytyviä vaihtoehtoja. Olvi yllätti vuosi sitten omalla IPA:llaan ja ilahduttavasti se on myös pysynyt valikoimissa. Stadin Panimolta löytyy American Session IPA, joka sivuhuomiona on myös pantu ja tölkitetty Olvin laitteistolla. Molempia löytyy kohtuullisen laajasti ruokakauppojen valikoimista. Ulkomaisista mainittakoon vielä Founders All Day IPA, jota löytyy melko laajasti ruokakaupoista ja myös joistain pubeista.

 

Saimaa Red Ale

Saimaan Juomatehtaalta tuli pari vuotta sitten markkinoille Brewer’s Special American Red Ale, ja nyt tänä keväänä Saimaa Red Ale. Kyse on kuitenkin eri oluista, jää nähtäväksi mikä on Brewer’s Specialin kohtalo, väistyykö se tämän uutuuden tieltä vai ovatko valikoimissa yhtäaikaa. Eroja on ainakin valmistusaineiden osalta, sekä maltaat että humalalajikkeet ovat osittain vaihtuneet. Tölkkikoko on ollut kaikilla Brewer’s Special -sarjan oluilla 0,33 l kun taas Saimaa-oluet ovat 0,5 l. Yleisesti ottaen 4,5 % punaiselle alelle on puolen litran koko oikein sopiva. Tölkki on väritykseltään lähellä Saimaa Pilsiä ja Saimaa Blond Alea, joten oluthyllyllä saa olla tarkkana että tippuu oikea tölkki ostoskoriin.

saimaa red ale

Saimaa Red Ale on nimensä mukaisesti punertava ja kirkas olut. Tuoksussa on makeaa mallasta ja hieman kuivattuja hedelmiä. Maun alun hedelmäinen, karamellimainen ja melko raikas maku muuttuu loppua kohden puisevan kuivaksi. Katkeruus pysyy nielussa pitkään. Hiilihappoja on vähän mutta riittävästi. Helppo juotava sellaisenaan, ruokajuomana myös oikein varteenotettava vaihtoehto. Ruokasuosituksiksi on mainittu panimon taholta lihapadat ja paistit, hirven- ja poronliha sekä uunijuurekset.

 

Pisteet 33 / 50

Tyylitähdet Star-16Star-16Star-16

Saatavuus: Ruokakaupat

Perushyvä red ale pitkällä jälkimaun katkeruudella.